Taas? Mihin tää vuosi on kavonnu? Eilen taas illan itkeskelin, läsähti jälleen päin pläsiä se, että mummua ei enää ole. Huomenna tulee kaksi kuukautta siitä, kun suruviesti saapui. Uskon kuitenkin, että tuolta se kattelee ja sillä on kaikki hyvin <3 En vaan silti ikinä tajua, että miksi tän elämän pitää loppua..?
Meillä tulee olemaan ensimmäinen oma joulu, omassa kodissa ja oman perheen kesken. Sekin vähän hirvittää, luoda se oma joulu ja omat perinteet. Kamalaa tämä aikuistuminen ;) Saa nähä, ketä meillä tulee sitten vierailemaan. Toisaalta ihan kiva, kun ei tarvi rampata mihinkään :) Saa vaan.. syödä suklaata ja nauttia maailman parhaan perheen kesken :D
Työt jatkuu ensi vuoden, JES! Ja mullon nyt ihan uuenlaista draivia päällä töiden suhteen. Eikä passaa unohtaa kesälomaa, jota saan viettää useamman töissä vietetyn kesän jäläkeen. Tykkään kovasti.
Tää vuosi on ollu aika.. kauhia.. Kaikenlaista on tapahtunu, mutta ens vuosi on sitten parempi? On kuukausia menny ihan sumussa.. Painoprokkiskin on jäänyt tässä muun elämän pyörteissä taka-alalle, mutta senkin oon saanu nyt uudelleen viritettyä. Paino ei kuitenkaan oo noussu lähtölukemiin -eikä oikeestaan lähellekään, joten saavutus kait sekin on? Se nimittäin nousee mulla ja herkästi, jos ei yhtään ajattele, mitä syö ja millon syö. Paljon herkemmin tulee painoa kuin entä lähtee.. Phyh. Epäreilua sanon minä.
Onpas taas positiivista tekstiä ;) Se nyt vaan jotenkin ryöpsähti käsistä.. Paljon oon kuitenkin oppinu itsestäni tämänkin vuoden aikana ja ehkäpä viisastunu taas lisää siinä, että elämästä kannattaa nauttia, kun kaikki ei oo niin itestään selvää. Ja vielähän tätä vuotta on aikaa, ehtiihän tästä vuodestakin vielä ottaa kaiken ilon irti. Jotenka pikkujouluja ja joululomaa (joo, melekeen kaks viikkoa!) ootellessa! :)
tiistai 4. joulukuuta 2012
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Suru suunnaton..
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä viel' kotihin kerran,
mutt' matkasi johti luo Taivahan Herran.
Lepää rauhassa mummu-rakas <3
Ikuisesti mummu kaivaten; M
Mummu nukkui pois 5.10. Ei sen näin pitäny mennä.. Suru on suunnaton, kaipaus rajaton.
Hirvee tarve oli kirjottaa, mutta nyt en tiiä, mitä kirjottas enempää, joten jätänpä tämän tähän tältä erää..
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä viel' kotihin kerran,
mutt' matkasi johti luo Taivahan Herran.
Lepää rauhassa mummu-rakas <3
Ikuisesti mummu kaivaten; M
Mummu nukkui pois 5.10. Ei sen näin pitäny mennä.. Suru on suunnaton, kaipaus rajaton.
Hirvee tarve oli kirjottaa, mutta nyt en tiiä, mitä kirjottas enempää, joten jätänpä tämän tähän tältä erää..
torstai 21. kesäkuuta 2012
Kylläpäs on nyt surua, murhetta ja huolta -tämänkö pitäs vahavistaa tai opettaa jottain kantapään kautta?
Minun teräs-mummoni joutu viime viikon tiistaina sairalaan -aivoverenvuoto. Perjantaina sitten leikattiin ja lääkärin mukkaan leikkaus sujui suunnitellusti. Siirto rovaniemelle piti tehä nyt loppuviikosta, mutta nyt ei olla siirrosta puhuttu. Sehän kertoo, että kaikki ei oo aivan hyvin tai niin hyvin, kuin suunniteltiin? Mummo on entistä väsyneempi, puhe on nyt parin päivän aikana mennyt puuromaiseksi jne. Mitään erityistä syytä ei oo näille löydetty. Päänkuvassa kaikki entisellään. Kestää kauan, ennenkuin aivot pallautuu ison leikkauksen jäläkeen -se on lohtuni nyt. Meen hetki kerrallaan -en ees päivä kerrallaan. Mummo on kyllä semmonen teräs-mummo, että kohta se jo kantelee tiskivesiä siellä sääskien luvatussa maassa! <3 Juhannussuunnitelmamme on nyt auki, todennäkösesti pysytellään täällä kotosalla, että voin toteuttaa sairaalassa käynnit. Tämä mennee nyt kaiken muun eelle.
No sitten, miehen isovanhemmat -sielläki pääsä on tapahtunu kaikenlaista, joista en nyt sen tarkemmin kerro.
Miksi näitä murheita ja huolia ilimaantuu tasaseen tahtiin tai isona ryöppynä? Nämäkö vahvistavat ja tuovat sitä elämänkokemusta -jotta ossais paremmin ellää tätä elämää? Hitto soikoon, kyllä mää ossaan jo nauttia -enemmän kuin moni muu -ainaki omasta mielestä, mutta ehken sitten vieläkkään tarpeeksi..?
Kiire, tuohon syyhyn vedotaan usein -liian usein ja määki siihen sorrun.. Ei muka ehi nähä kettään tarpeeksi usein, aikataulut ei sovi yksiin tai sitten on vaan väsyny tai haluaa olla välillä kotonaki.. Luppaan nyt olla vetoamatta tuohon kiireeseen/väsymykseen.
Muutoinpa meijän arki on sitä tavallista: kotia ja töitä :) Kotona kaikki sujjuu ku tanssi ja asiat rullaa. Supermies lienee (osa)salaisuus siihen, että mulla on hyvä olla. Perusonnellinen voisin kuvata olevani, jos näitä erinäisiä tapahtumia ei lasketa tähän olotilaan nyt. Jos ne laskettaisiin, niin oisin perusonnellinen, joka kärsii isoista murheista ja niien aiheuttamasta _suuresta_ väsymyksestä. Koko tuleva NELJÄN päivän kesälomakin vaan kyrpii. En oo monneen kessään viettäny kesälommaa, siis ees YHTÄ VIIKKOA, niin alakaa jo ihan oikeesti ottaan kasvaan semmonen metrin mittanen.. käpy.. Ens kesänä oon kotona ainaki kuukauen -vaikka omalla lomalla. Ainii, mutta enhän mää vielä ees tiijä, onko mulla ens vuonna töitäkkää.. Valivali..
Pitäs vaan tosiaan kehittää tarkka suunnitelma, miten aijotaan tuo mun pitkä kesäloma viettää. Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi ku ei oo kovin likellä toisiaan ja molemmisa ois ihan oikeesti kiva käydä -sukulaissuhteiden ylläpijon vuoksi. Organisointikysymys? Mää kun en oo ees mikkään organisoinnin maailmanmestari -taitasin vaan hävitä semmoset kisat :) Niin, ja vielä en suunnittele mittään, ennenku se teräs-mummo siirretään lähemmäs kotia <3
Voisinpa täsä joku päivä tehä kynsikollaasin, ku tännään kynteni saivat taas uuet maalit pintaan. Pyssyy muuten mulla paremmin omissa kynsisä tuo kestolakkaus ku entä geeli!
Palaamisiin rakkaat lukijat ja vietelkääpäs rauhallisen rennot juhannukset! Elekääkä hukkuko!
Täsä vielä komiat pikku-setät viime kesänä otetusa potretisa:
Ps. Lieneekö tämmösellä hilijasella blogilla lukijoita ollakkaan? :D
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: SII JUU!
No sitten, miehen isovanhemmat -sielläki pääsä on tapahtunu kaikenlaista, joista en nyt sen tarkemmin kerro.
Miksi näitä murheita ja huolia ilimaantuu tasaseen tahtiin tai isona ryöppynä? Nämäkö vahvistavat ja tuovat sitä elämänkokemusta -jotta ossais paremmin ellää tätä elämää? Hitto soikoon, kyllä mää ossaan jo nauttia -enemmän kuin moni muu -ainaki omasta mielestä, mutta ehken sitten vieläkkään tarpeeksi..?
Kiire, tuohon syyhyn vedotaan usein -liian usein ja määki siihen sorrun.. Ei muka ehi nähä kettään tarpeeksi usein, aikataulut ei sovi yksiin tai sitten on vaan väsyny tai haluaa olla välillä kotonaki.. Luppaan nyt olla vetoamatta tuohon kiireeseen/väsymykseen.
Muutoinpa meijän arki on sitä tavallista: kotia ja töitä :) Kotona kaikki sujjuu ku tanssi ja asiat rullaa. Supermies lienee (osa)salaisuus siihen, että mulla on hyvä olla. Perusonnellinen voisin kuvata olevani, jos näitä erinäisiä tapahtumia ei lasketa tähän olotilaan nyt. Jos ne laskettaisiin, niin oisin perusonnellinen, joka kärsii isoista murheista ja niien aiheuttamasta _suuresta_ väsymyksestä. Koko tuleva NELJÄN päivän kesälomakin vaan kyrpii. En oo monneen kessään viettäny kesälommaa, siis ees YHTÄ VIIKKOA, niin alakaa jo ihan oikeesti ottaan kasvaan semmonen metrin mittanen.. käpy.. Ens kesänä oon kotona ainaki kuukauen -vaikka omalla lomalla. Ainii, mutta enhän mää vielä ees tiijä, onko mulla ens vuonna töitäkkää.. Valivali..
Pitäs vaan tosiaan kehittää tarkka suunnitelma, miten aijotaan tuo mun pitkä kesäloma viettää. Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi ku ei oo kovin likellä toisiaan ja molemmisa ois ihan oikeesti kiva käydä -sukulaissuhteiden ylläpijon vuoksi. Organisointikysymys? Mää kun en oo ees mikkään organisoinnin maailmanmestari -taitasin vaan hävitä semmoset kisat :) Niin, ja vielä en suunnittele mittään, ennenku se teräs-mummo siirretään lähemmäs kotia <3
Voisinpa täsä joku päivä tehä kynsikollaasin, ku tännään kynteni saivat taas uuet maalit pintaan. Pyssyy muuten mulla paremmin omissa kynsisä tuo kestolakkaus ku entä geeli!
Palaamisiin rakkaat lukijat ja vietelkääpäs rauhallisen rennot juhannukset! Elekääkä hukkuko!
Täsä vielä komiat pikku-setät viime kesänä otetusa potretisa:
perjantai 4. toukokuuta 2012
Keskity olennaiseen -älä siihen, mitä sulla ei oo
Otsikko kertokoot kaiken :) Nyt aijjon vaan keskittyä siihen, mitä mulla ON! Mun elämä on enemmän ku mallillaan, kaikki on hyvin. Ei piä murehtia ja surra sitä, mitä ei oo. Ihiminen taitaa olla semmonen vekotin, että aina puuttuu jottain eikä oikeesti ossaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Talavella ootetaan, että tulis jo kesä, syksyllä pimiään aikaan ootetaan lumen tuloa. Hyttysistä pittää kesällä valittaa, sade ei oo kiva juttu, aina löytyy jotain, josta valittaa. Oon pitäny ittiä aika perustyytyväisenä ihimisenä, mutta kyllä määkin valitan turhaan.. Valittaminen on mun silimisä OUT. Turhaa tuhulaa elämäänsä valittamiseen, sillä ei pitkälle pötki. Tyytyväisyys itteensä ja elämäänsä myös näkkyy ulospäin. Huomaan monesti tarkkailevani ihimisten tyytyväisyysprosenttia ja harvalla se yltää 100 prosenttiin.
Pari sanaa työstä: Hitto, että mää tykkään siitä! Vastuuta on, mutta se vaan auttaa kehittään ittiä ja ammattitaitoa pitäen työmotivaatiota yllä. Ikinä ei tympäse lähtiä töihin ja hommaa riittää -mutta oon oppinu organisoimaan asiat niin, että jos jotain ei kertakaikkiaan ehi tehä, sen voi tehä myöhemmin. Oon myös saanut tosi positiivista palautetta tekemisistäni, joten se ruokkii työstä tykkäämistä entisestään. Mää kun tartten sitä positiivista palautetta, jotta tiiän, ossaanko toimia oikein. Ja taas kaikista muistakin kuin minusta itestänikin tuntuu, että mää oisin ollu tuolla jo kuukausitolokulla. Vaikka kohta tullee täyteen vasta 3 kuukautta, joka on oikiasti ihan saakelin lyhyt aika :) Ainaki mun mielestä.. ;) Nykynen työ on tuonu uutta pontta, kyllä se vaan niin on, että vaihtelu virkistää työrintamallakin :)
Eletään toukokuuta ja meijjän takapiha on lähes tulukoon lumen peitosa. Voi ellää kahta vuojen aikaa yhtäaikaa, muualla on kevät ja meijjän takapihalla talavi :) Viime syksynä tehtiin kukkaistutuksia ja jännä nähä, miten ne lähtee kasvaan vai lähteekö. Kesä tullee kun tullee, siihen asti mennään eläen tätä kevättä :)
Rumbaa on ollu monella saralla, mutta nyt tilanne on rauhottunu. Mää tykkään tasasuuesta ja siitä, että asiat rullaa etteenpäin samalla rutiinilla. Esimerkiksi mun aamurutiinit on aika tiukat ja toimintakyky kärsii, jos jokin asia ei meekkään niinkuin _aina ennenkin_. Jännä, miten erilaisia me ollaan. Vaikka muutoksisa pystyn elämään pakon eestä ihimeen hyvin niihin sopeutuen ja uskoen asioiden lutviintuvan sekä järjestyvän, niin silti tää joistakin ehkä tylsältä kuulostava elämä on mun juttu :D Pääasia, että ite on tyytyväinen ja onnellinen <3 Eiks juu?
Pari sanaa työstä: Hitto, että mää tykkään siitä! Vastuuta on, mutta se vaan auttaa kehittään ittiä ja ammattitaitoa pitäen työmotivaatiota yllä. Ikinä ei tympäse lähtiä töihin ja hommaa riittää -mutta oon oppinu organisoimaan asiat niin, että jos jotain ei kertakaikkiaan ehi tehä, sen voi tehä myöhemmin. Oon myös saanut tosi positiivista palautetta tekemisistäni, joten se ruokkii työstä tykkäämistä entisestään. Mää kun tartten sitä positiivista palautetta, jotta tiiän, ossaanko toimia oikein. Ja taas kaikista muistakin kuin minusta itestänikin tuntuu, että mää oisin ollu tuolla jo kuukausitolokulla. Vaikka kohta tullee täyteen vasta 3 kuukautta, joka on oikiasti ihan saakelin lyhyt aika :) Ainaki mun mielestä.. ;) Nykynen työ on tuonu uutta pontta, kyllä se vaan niin on, että vaihtelu virkistää työrintamallakin :)
Eletään toukokuuta ja meijjän takapiha on lähes tulukoon lumen peitosa. Voi ellää kahta vuojen aikaa yhtäaikaa, muualla on kevät ja meijjän takapihalla talavi :) Viime syksynä tehtiin kukkaistutuksia ja jännä nähä, miten ne lähtee kasvaan vai lähteekö. Kesä tullee kun tullee, siihen asti mennään eläen tätä kevättä :)
Rumbaa on ollu monella saralla, mutta nyt tilanne on rauhottunu. Mää tykkään tasasuuesta ja siitä, että asiat rullaa etteenpäin samalla rutiinilla. Esimerkiksi mun aamurutiinit on aika tiukat ja toimintakyky kärsii, jos jokin asia ei meekkään niinkuin _aina ennenkin_. Jännä, miten erilaisia me ollaan. Vaikka muutoksisa pystyn elämään pakon eestä ihimeen hyvin niihin sopeutuen ja uskoen asioiden lutviintuvan sekä järjestyvän, niin silti tää joistakin ehkä tylsältä kuulostava elämä on mun juttu :D Pääasia, että ite on tyytyväinen ja onnellinen <3 Eiks juu?
maanantai 20. helmikuuta 2012
Tarvin todisteita ja tässä niitä hataria todisteita on, jotain on ehkä tapahtunut!? Kuvia matkani varrelta:
Ei enää -14kg vaan -15,4kg ja mestarimiehen synttärit
Ei hullumpaa, eihän? No ei, mutta vielä kun lähteneet kilot näkyiskin jossain *virnistävä hymiö* Ehkä ne on lähteneet niiiiin hitaasti (tai siis niinhän ne ovat), että ei ite huomaa mitään, eikä muutkaan.. Mutta silti ois kiva kun joku sanois jotain.. ;) Valivalivali..
Mestarimiehellä on synttärit 27.päivä. Jaa lahja?! Mitä mää keksin, mestarimies tarttee mestarilahajan! IIK, paineita. Hierontalahajakortti tulis tarpeeseen, mutta onkohan jo liian kliseinen. Mitä lahajakortille kaveriksi? Kuumakivihieronta? Hmm.. Aikaa miettiä ei oo ennää kovin paljon, joten nyt vinkkejä kehhiin! Syömään ajattelin molemmat muruseni viiä, aion hemmotella mestarimiehiäni oikein kunnolla! <3
Mestarimiehellä on synttärit 27.päivä. Jaa lahja?! Mitä mää keksin, mestarimies tarttee mestarilahajan! IIK, paineita. Hierontalahajakortti tulis tarpeeseen, mutta onkohan jo liian kliseinen. Mitä lahajakortille kaveriksi? Kuumakivihieronta? Hmm.. Aikaa miettiä ei oo ennää kovin paljon, joten nyt vinkkejä kehhiin! Syömään ajattelin molemmat muruseni viiä, aion hemmotella mestarimiehiäni oikein kunnolla! <3
Helemikuu alakaa olla kohta lopuillaan.. Mihin tää aika mennee?
En todellakkaan tiiä, mihin aika hurahtaa. Elämiseen? :)
Uuet työt on syöneet energiaa aivan hirveesti. Väsymystä pukkaa kokoajan kotosalla, eikä yksinkertasesti jaksa tehä mittään ylimäärästä. Kevätväsymystä? Harmittaa, ku ei ehi kavereitakkaa nähä paljon :(
Tiistaina kävin kuitenkin virkistäytymässä, kattomassa nimittäin Sami Hedbergiä ja ai että, vieläki on mahalihakset kipiänä siitä nauramisesta ;) Suosittelen, jos stand up:sta diggaa! Lauantaina on sitten vuorosa Neljänsuora, WUHUU! Että on mulla sittenkin elämää? ;) Ja toki, kotona on parasta elämää, mitä voi ollakaan! <3 Aina ei vain muista nauttia pienistä asioista, välillä on palautettava pääkin maanpinnalle. Mulla on kaikki juuri niinkuin oon toivonukkin (paitsi se vauva uupuu edelleen..)! :) Vauva-asiaa: Mistä tulee sanonta: "Sitä mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata!"? Ei pijä paikkaansa!
Tai no niin, mää oon teheny hirveesti iltavuoroja, ni eihän oo ihime, jos ei ehi ellää muuta elämää ku työtä? En tajua, miks noin paljon oliki iltoja laitettu. Ku poikaki jo sano, että kokoajan sää oot iltavuorossa, eikä ehitä tekeen yhesä mittään :( Se oli surullista kuultavaa.. Veti mielen matalaksi ja siinäpä aloin sitten kiinnittää huomiota niihin hetkiin, kun oon samaan aikaan pojun kans kotona, annoin pojulle kaiken huomion ja olin maailman paras mutsi! Onhan mulla maailman paras poika ja mies, joten mestarivaimona ja -äitinä mun oltava maailman paras! Maaliskuun työvuorolistassa oliki sitte hieman vähempi iltoja, mutta pitänee mainita listantekijälle vielä..
Elämä on juuri niin ihanaa, kuin siitä itse tekkee? :) Nauttikaamme jokainen tästä viikosta, päivästä, minuutista, sekunnista!
Uuet työt on syöneet energiaa aivan hirveesti. Väsymystä pukkaa kokoajan kotosalla, eikä yksinkertasesti jaksa tehä mittään ylimäärästä. Kevätväsymystä? Harmittaa, ku ei ehi kavereitakkaa nähä paljon :(
Tiistaina kävin kuitenkin virkistäytymässä, kattomassa nimittäin Sami Hedbergiä ja ai että, vieläki on mahalihakset kipiänä siitä nauramisesta ;) Suosittelen, jos stand up:sta diggaa! Lauantaina on sitten vuorosa Neljänsuora, WUHUU! Että on mulla sittenkin elämää? ;) Ja toki, kotona on parasta elämää, mitä voi ollakaan! <3 Aina ei vain muista nauttia pienistä asioista, välillä on palautettava pääkin maanpinnalle. Mulla on kaikki juuri niinkuin oon toivonukkin (paitsi se vauva uupuu edelleen..)! :) Vauva-asiaa: Mistä tulee sanonta: "Sitä mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata!"? Ei pijä paikkaansa!
Tai no niin, mää oon teheny hirveesti iltavuoroja, ni eihän oo ihime, jos ei ehi ellää muuta elämää ku työtä? En tajua, miks noin paljon oliki iltoja laitettu. Ku poikaki jo sano, että kokoajan sää oot iltavuorossa, eikä ehitä tekeen yhesä mittään :( Se oli surullista kuultavaa.. Veti mielen matalaksi ja siinäpä aloin sitten kiinnittää huomiota niihin hetkiin, kun oon samaan aikaan pojun kans kotona, annoin pojulle kaiken huomion ja olin maailman paras mutsi! Onhan mulla maailman paras poika ja mies, joten mestarivaimona ja -äitinä mun oltava maailman paras! Maaliskuun työvuorolistassa oliki sitte hieman vähempi iltoja, mutta pitänee mainita listantekijälle vielä..
Elämä on juuri niin ihanaa, kuin siitä itse tekkee? :) Nauttikaamme jokainen tästä viikosta, päivästä, minuutista, sekunnista!
lauantai 4. helmikuuta 2012
Eihän tästä pitänyt tulla katkeruus-blogia eikä pelekkää vauvakuumeisen höpötysblogia..
Mutta se kuuluu minun elämääni, osa minua on tämä(kin) asia :) Kuinka ihminen voikaan olla onnellinen kahdesta pienestä viivasta? Paljastettakoon, että ei r-testissä vaan kyseessä oli (vain -noo eipäs väheksytä!) o-testi. Kolome päivää oon nyt tikutellu ja tänä aamuna sain ne kaks viivaa siihen, aivan kuten pitikin. Pijin noita hömppähommina: "määhän en tommosia osta, ei ne näytä kuitenkaan oikein, eikä ne auta mittään!", mutta heikko kun oon, niin sorruin, mutta menihän siihen melekein kaksi vuotta, ennenku otin järiämmät asseet käyttöön. Ja tännään se on bongattu, ovis oikeaan aikaan. Kaikki on juuri niinku piti.
Ennen tuota taivaallista hetkeä, kun ne kaksi viivaa ilimesty testiin, niin särin yhen lasin (en tahallani tosin!) ja ajatuksiini hiipi samantien "sirpaleet tuottavat onnea!". Ajatus tuli niin varkain, että säikähin! Kunpa ne nyt tuottaisivat onnea niin paljon, että.. Vielä pittää malttaa melekein kaks pitkää viikkoa.. Miten kestän? Sitä ennen toki ehin kuvitella itelleni jos jonkinmoista oiretta oireen perrään. On se jännä tää kroppa ja mieli, tepposia tekee minkä ehtivät :D Mutta harvon mulla lasit rikkoontuu, oisko ollu viies lasi koko elämäni aikana, jonka onnistun rikkomaan!
No ennen tuota lasin särki menemistä ajattelin, että kun tännään pitäs olla o-aika, niin olispa mielenkiintosta, jos tää päivämääräperhe saisi parin viikon päästä plussan siihen R-testiin ja mini-ihiminen olisi saanut alakunsa äitinsä ex:n syntymäpäivänä -se on siis tänään! Uskokaa tai äläkää, tuo ekaluokkalainen sai alakunsa äitini syntymäpäivänä..
Liikaa taijjan aatella, mutta mulla on jonkin sortin ennustajaeukon lahjoja ja asiat on menneet tuttuillakin niinkuin oon aatellu. Ja tässä taannoin puhuin työkaverin kanssa, että en oo nyt kyselly töitä muualta, vaan ootan, että ne yhestä paikasta soittaa ja pyytävät haastatteluun, olin laittanut hakemuksen pari päivää aikasemmin. Ja sillä sekunnilla, kun tämän sanoin, soi puhelin ja ne soitti kysyen haastatteluun! Tämä on vaan yks esimerkki lukuisten joukossa. Vaan saisko näitä kertoa, jos eivät nämä lahjat toimikaan, kun tuon ne ilmi? :D Thyi, pois se minusta.. Tämä taikausko nimittäin!
Muihin asioihin: työt! Uus työ alakaa tiistaina, toivottavasti. Ensin sanottiin, että se alakaa maanantaina, mutta nyt tuo päivä vaihtukin tiistaihin. Mittään en usko, ennen ku on soppari käjesä! Tää työ on ihan uutta, asiakaskunta ihan uutta, mutta mää opettelen/luen teoriaa -> opin! Ei ees jännitä uuet työt, vaikka ovat ihan uus maailmansa :O Ylleensä oon hirrrrvee jännittäjä. Tää työ ois nyt sit vuojen loppupuolelle, jatkosta ei sit tietoa, mutta käy mulle vuojen soppari, ei siinä mittää :)
Tännään on vielä luvassa Putousta ja perheiltaa <3 Mää oon onnellinen -onnellinen tuuliviiri? :)
^ Mun oma, rakas mini-ihiminen vajaa 8-vuotta sitten <3
Ennen tuota taivaallista hetkeä, kun ne kaksi viivaa ilimesty testiin, niin särin yhen lasin (en tahallani tosin!) ja ajatuksiini hiipi samantien "sirpaleet tuottavat onnea!". Ajatus tuli niin varkain, että säikähin! Kunpa ne nyt tuottaisivat onnea niin paljon, että.. Vielä pittää malttaa melekein kaks pitkää viikkoa.. Miten kestän? Sitä ennen toki ehin kuvitella itelleni jos jonkinmoista oiretta oireen perrään. On se jännä tää kroppa ja mieli, tepposia tekee minkä ehtivät :D Mutta harvon mulla lasit rikkoontuu, oisko ollu viies lasi koko elämäni aikana, jonka onnistun rikkomaan!
No ennen tuota lasin särki menemistä ajattelin, että kun tännään pitäs olla o-aika, niin olispa mielenkiintosta, jos tää päivämääräperhe saisi parin viikon päästä plussan siihen R-testiin ja mini-ihiminen olisi saanut alakunsa äitinsä ex:n syntymäpäivänä -se on siis tänään! Uskokaa tai äläkää, tuo ekaluokkalainen sai alakunsa äitini syntymäpäivänä..
Liikaa taijjan aatella, mutta mulla on jonkin sortin ennustajaeukon lahjoja ja asiat on menneet tuttuillakin niinkuin oon aatellu. Ja tässä taannoin puhuin työkaverin kanssa, että en oo nyt kyselly töitä muualta, vaan ootan, että ne yhestä paikasta soittaa ja pyytävät haastatteluun, olin laittanut hakemuksen pari päivää aikasemmin. Ja sillä sekunnilla, kun tämän sanoin, soi puhelin ja ne soitti kysyen haastatteluun! Tämä on vaan yks esimerkki lukuisten joukossa. Vaan saisko näitä kertoa, jos eivät nämä lahjat toimikaan, kun tuon ne ilmi? :D Thyi, pois se minusta.. Tämä taikausko nimittäin!
Muihin asioihin: työt! Uus työ alakaa tiistaina, toivottavasti. Ensin sanottiin, että se alakaa maanantaina, mutta nyt tuo päivä vaihtukin tiistaihin. Mittään en usko, ennen ku on soppari käjesä! Tää työ on ihan uutta, asiakaskunta ihan uutta, mutta mää opettelen/luen teoriaa -> opin! Ei ees jännitä uuet työt, vaikka ovat ihan uus maailmansa :O Ylleensä oon hirrrrvee jännittäjä. Tää työ ois nyt sit vuojen loppupuolelle, jatkosta ei sit tietoa, mutta käy mulle vuojen soppari, ei siinä mittää :)
Tännään on vielä luvassa Putousta ja perheiltaa <3 Mää oon onnellinen -onnellinen tuuliviiri? :)
^ Mun oma, rakas mini-ihiminen vajaa 8-vuotta sitten <3
Vaivoin tavoiteltu onni on kaksinkertainen. - Baltasar Gracián -
Viisaasti lausahdettu ja koetanpa hokea tuota ajatusta itselleni :) Tehdään tästä hyvä päivä? Eilinen postaus, siihen asioiden purkaminen, autto mua tosi paljon! Näillä mennään, mitä on annettu ja nähtäväksi jää, mitä elämä suo tästä eteenpäin. Positiivinen ajattelu on kuitenkin kaiken a ja o, sitähän minä hoen muillekin päivästä toiseen :D
perjantai 3. helmikuuta 2012
Haikara, tuu jo!
Ei, ajatuksia ei saa pois vauvakuumeesta ei sitten millään.. Enkä taho vaan pelekkää vauvaa, vaan toisen lapsen, jolla on uhumaikä, murrosikä ja kaikki iät! Tahon sen ison mahan, jonka vuoksi ei saa ite leikattua ees varpaan kynsiä, tahon sen väsymyksen, pahoinvoinnin ja kaikki vaivat, jos vaan saan toisen mini-ihimisen tähän tallouteen! Joka puolella näkkyy vauvoja, oottavia äitejä sulonen maha pystysä, vauvakamoja ja kaikkee. Kävin tänään työvoimatoimistossa (koska oon nyt työtön viitisen päivää!) ja sielläkin oli äiti ja pienenpieni mini-ihiminen. Mitä tuore äiti tekkee työvoimatoimistossa, kysyn vaan?! Kiusasi mua? :D Olen katkera, surullinen, epätoivoinen.. Tätä ajatusta ei voi unohtaa, työntää mielestä pois, koska vaikka kuinka yrittäisi, näkkyy joka puolella noihin ihmeellisiin mini-ihmisiin liittyvää. Eilen kaupassa etsiessäni valmiskastikkeita olinkin yhtäkkiä tuttihyllyllä! Miksi juuri nuo kaksi asiaa oli sijotettu vierekkäin, valmiskastikkeet ja mini-ihmisten itkunvaimentimet??
Oomme rakkaan kanssa teheny suunnitelman, toukokuusa pistetään asia virreille lääkäritädin taikka -sedän toimesta, jos ei testiin saaha kahta viivaa ennen sitä. Sitten voipi sanoa, että yrittämistä on takana yli 2 vuotta.Tietenkin saattaapi jonot olla pitkät ja tutkimukset pitkittyy, mutta toukokuu olokoon uusi alaku, siihen asti yritetään vielä. Jos se lääkäritäti taikka -setä sitten osaisi kertoa, miksi haikaran on niin vaikia löytää perille.
"Se tullee, kun sitä vähiten oottaa ja lakkaa yrittämästä" -ei oo toiminu, eikä lausahus auta pätkän vertaa, päinvastoin: se kääntää veistä haavasa.
Oon koittanu miettiä, miten saan ajatukset muualle tästä asiasta, mutta ei tunnu onnistuvan millään.. Ei sillä, ettenkö nauttisi arjen pienistä asioista edelleen, mutta kokoajan on tunne, että yksi puuttuu vielä tästä taloudesta -mini-ihiminen. Toisaalta tämä haaveilu/katkeruus on saanut aikaan sellaista, että kiinnitän enemmän huomiota ekaluokkalaiseeni ja näytän rakkautta aivan uudella mitta-asteikolla.Mulla on hänet, miksi kaipaan vielä enemmän? Ekaluokkalaiseni on yksi parhaimmista asioista, mitä mulle on tapahtunut, todiste siitä, että oon saanut aikaan jotain aivan käsittämättömän ihanaa ja ainutlaatuista! Oon kyllä varma, että tästä rakkaudesta riittäisi vielä yhelle mini-ihimiselle, anna kun näytän sen.
Et kuule vienoa pyyntöäni ja hiljaisia rukouksiani, kuinka lujaa täytyy huutaa tai millä kielillä puhua, että ymmärrät ja saavut luokseni? Taidat olla aika itsepäinen, sinä senkin mini-ihminen! :) Sitten kun saavut luoksemme, otamme sut avosylin vastaan ja pidämme tiukasti kiinni -isoveljesi, minä sekä isäsi <3
Nyt on kyyneleet kastelleet kohta koko koneen, joten tällä errää lopetan näihin sanoihin..
Oomme rakkaan kanssa teheny suunnitelman, toukokuusa pistetään asia virreille lääkäritädin taikka -sedän toimesta, jos ei testiin saaha kahta viivaa ennen sitä. Sitten voipi sanoa, että yrittämistä on takana yli 2 vuotta.Tietenkin saattaapi jonot olla pitkät ja tutkimukset pitkittyy, mutta toukokuu olokoon uusi alaku, siihen asti yritetään vielä. Jos se lääkäritäti taikka -setä sitten osaisi kertoa, miksi haikaran on niin vaikia löytää perille.
"Se tullee, kun sitä vähiten oottaa ja lakkaa yrittämästä" -ei oo toiminu, eikä lausahus auta pätkän vertaa, päinvastoin: se kääntää veistä haavasa.
Oon koittanu miettiä, miten saan ajatukset muualle tästä asiasta, mutta ei tunnu onnistuvan millään.. Ei sillä, ettenkö nauttisi arjen pienistä asioista edelleen, mutta kokoajan on tunne, että yksi puuttuu vielä tästä taloudesta -mini-ihiminen. Toisaalta tämä haaveilu/katkeruus on saanut aikaan sellaista, että kiinnitän enemmän huomiota ekaluokkalaiseeni ja näytän rakkautta aivan uudella mitta-asteikolla.Mulla on hänet, miksi kaipaan vielä enemmän? Ekaluokkalaiseni on yksi parhaimmista asioista, mitä mulle on tapahtunut, todiste siitä, että oon saanut aikaan jotain aivan käsittämättömän ihanaa ja ainutlaatuista! Oon kyllä varma, että tästä rakkaudesta riittäisi vielä yhelle mini-ihimiselle, anna kun näytän sen.
Et kuule vienoa pyyntöäni ja hiljaisia rukouksiani, kuinka lujaa täytyy huutaa tai millä kielillä puhua, että ymmärrät ja saavut luokseni? Taidat olla aika itsepäinen, sinä senkin mini-ihminen! :) Sitten kun saavut luoksemme, otamme sut avosylin vastaan ja pidämme tiukasti kiinni -isoveljesi, minä sekä isäsi <3
Nyt on kyyneleet kastelleet kohta koko koneen, joten tällä errää lopetan näihin sanoihin..
perjantai 20. tammikuuta 2012
Vauvakuume, kissakuume, koirakuume..
Tahtosin tälläsen: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/maine-coon
Tai tällänenki ois ihana: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/pyha-birma
taikkapa tämä: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/ragdoll
Oioi.. Haaveilu on ihanaa ;)
Tai tällänenki ois ihana: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/pyha-birma
taikkapa tämä: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/ragdoll
Oioi.. Haaveilu on ihanaa ;)
-14kg täyttä läskiä ja katkeruuspurnausta hyvän päivän keskellä
Kerran läski, aina läski. Niinhän sitä sanotaan, mutta se ei pijä paikkaansa! Tästä mestarivaimosta on lähteny nyt 14kiloa täyttä läskiä ja lissää lähtee kokoajan -saattepa nähä! Ihime dieettejä tähän ei oo tarvittu, vaan se on lähteny _syömisellä_. Jos en syö, läski takertuu tiukemmin kiinni, oon testannu. Pystytte seuraamaan läskitaisteluani blogin yläosasta olevasta tickeristä, josta näätte puottamani kilot. Siitä saa ilimaseksi ottaa kiloja, en tartte niitä ennää ;)
Katkeruuspurnaus: Miksi jotkut saa, vaan minä en? Miksi mun pittää olla katkera, enkä voi iloita toisten puolesta? Miksi kaikki hehkuttaa, vaikka tietää mun olevan katkera? Vai olenko kateellinen? Mikä ero on katkeralla ja kateellisella? Kauanko mun pittää vielä yrittää ja mitä jos yrittäminen ei tuota tulosta? Olenko siis nyt kateellinen ja katkeroidun, jos en saa haluamaani ikinä? Onko väärin haluta, jos omistaa jo yhen? Kyse on siis toisesta lapsesta, josta olisin enemmän kuin kiiitollinen, niin kiitollinen, etten löyvä sille ees sanoja. Mulla onnekseni on maailman ihanin poika, joka on mulle kaikki kaikessa. Jonka vuoksi tekisin mitä vain <3 Ja jolle teen varmaan monta karhunpalavelusta tällä äidillisellä olemuksellani ;) Tahtoisin vain toisen lapsen, sisaruussuhe kun ylleensä on pitempi suhe kuin äidin-lapsen välinen suhe. Mutta se siitä, vauvaa ei tule yrittämällä -se on huomattu ja ei se auta säälisä rypiä..
Viikonloppusuunnitelmat: Huomenna siivousta (ruukataan siivota koko perhe yhesä) ja rötväilyä. Sunnuntaina pulukkamäkiä ja makkaranpaistoa! Ihanan rentouttava viikonloppu siis tievosa <3 Aion nauttia joka solullani kaikesta!
Katkeruuspurnaus: Miksi jotkut saa, vaan minä en? Miksi mun pittää olla katkera, enkä voi iloita toisten puolesta? Miksi kaikki hehkuttaa, vaikka tietää mun olevan katkera? Vai olenko kateellinen? Mikä ero on katkeralla ja kateellisella? Kauanko mun pittää vielä yrittää ja mitä jos yrittäminen ei tuota tulosta? Olenko siis nyt kateellinen ja katkeroidun, jos en saa haluamaani ikinä? Onko väärin haluta, jos omistaa jo yhen? Kyse on siis toisesta lapsesta, josta olisin enemmän kuin kiiitollinen, niin kiitollinen, etten löyvä sille ees sanoja. Mulla onnekseni on maailman ihanin poika, joka on mulle kaikki kaikessa. Jonka vuoksi tekisin mitä vain <3 Ja jolle teen varmaan monta karhunpalavelusta tällä äidillisellä olemuksellani ;) Tahtoisin vain toisen lapsen, sisaruussuhe kun ylleensä on pitempi suhe kuin äidin-lapsen välinen suhe. Mutta se siitä, vauvaa ei tule yrittämällä -se on huomattu ja ei se auta säälisä rypiä..
Viikonloppusuunnitelmat: Huomenna siivousta (ruukataan siivota koko perhe yhesä) ja rötväilyä. Sunnuntaina pulukkamäkiä ja makkaranpaistoa! Ihanan rentouttava viikonloppu siis tievosa <3 Aion nauttia joka solullani kaikesta!
maanantai 16. tammikuuta 2012
Valittavat vaimot, kummalliset äidit ja outo minä
Miksi kaikki vaimot valittavat ja nalkuttavat? Miksi _juuri heidän miehensä_ ei osaa tehä yhtään mittään, ei kertakaikkiaan mittään? Miksi valitetaan siitä, jos mies ei sitten tee mittään? Jos vaimo valittaa, nalkuttaa ja tekkee kaiken uuelleen, minkä mies on juuri kovalla vaivalla MUISTANUT tehä, niin ei ihime, ettei mies kovin montaa kertaa asioita tee. Tätä oon kovasti ihimetelly ja ei, ite en koskaan valita ja nalakuta -määhän oon mestarivaimo (ainakin mieheni mielestä -sehän riittää :D)! Löysä suhtautuminen asioihin ja asioiden lähempi tarkastelu on tehenyt musta tälläsen mestarivaimon. Hellästi kurittaen sen miehenkin saa tekemään asioita, iliman, että se ees ite huomaa niitä tekevänsä ;) Myös omia pinttyneitä tapojaan voi muuttaa, kaikki ei oo oikeen tehty just sillä tyylillä, millä nää asiat teet.
Ja sitten, ihimisten FB-päivitykset! Sieltä saa lukea jos minkäsmoista _erittäin tärkeää_, kuten kuka on pessyt pyykkiä, montako koneellista ja mitähän se mahtaa seuraavaksi tehä tai että vituttaako sitä -se ei sitten kuitenkaan kerro, mikä sitä vituttaa vaikka kaikki kyselevät.. Huoh. Ja äiti-ihimiset, niiden tilapäivitykset on täynnä lapsijuttuja, "Meidän Martta 5kk kääntyi ensimmäisen kerran mahalleen!", "Yrjölle pukkaa toista hammasta, joten me on itketty ja valavottu koko yö!", näin äiditkin sitten saavat tsemppiä ja kannustusta päivään, sydämiä, halauksia.. On tää maailma menny ihan mullinmallin päälaelleen. Kyllä, oon feispuukisa ja aioin ollakin! Täytyyhän nyt tässä nykyaikaisessa maailman menossa pysyä mukana ja tietää, kuka pessee pyykkiä ja millonka.
Noista äideistä vielä, että on semmosia äitejä aivan hirveästi, että kun kysyt, mitä kuuluu, saat vastaukseksi sen, mitä tämän äidin lapselle kuuluu.. Ei, ei auta jos tarkentaa ja kysyy "mitä SINULLE kuuluu?", vastaus on silti sama "Marttakerttuli on nyt uhmaiässä, niin tiiäthän nää". Kaikkien äitien tulis muistaa, että äiti-ihiminen on äiti lapselleen mutta samalla oma persoonansa ja vaimoke miehelleen. Mun elämänlaatu parani huomattavasti, kun tämän oivalsin. Ei, tämä ei nyt tarkota sitä, että en oo paras äiti lapselleni, enkä lastani toki unoha!
Nyt valitin minä, kiitos! :) Mellevää maanantaita! :)
Ja sitten, ihimisten FB-päivitykset! Sieltä saa lukea jos minkäsmoista _erittäin tärkeää_, kuten kuka on pessyt pyykkiä, montako koneellista ja mitähän se mahtaa seuraavaksi tehä tai että vituttaako sitä -se ei sitten kuitenkaan kerro, mikä sitä vituttaa vaikka kaikki kyselevät.. Huoh. Ja äiti-ihimiset, niiden tilapäivitykset on täynnä lapsijuttuja, "Meidän Martta 5kk kääntyi ensimmäisen kerran mahalleen!", "Yrjölle pukkaa toista hammasta, joten me on itketty ja valavottu koko yö!", näin äiditkin sitten saavat tsemppiä ja kannustusta päivään, sydämiä, halauksia.. On tää maailma menny ihan mullinmallin päälaelleen. Kyllä, oon feispuukisa ja aioin ollakin! Täytyyhän nyt tässä nykyaikaisessa maailman menossa pysyä mukana ja tietää, kuka pessee pyykkiä ja millonka.
Noista äideistä vielä, että on semmosia äitejä aivan hirveästi, että kun kysyt, mitä kuuluu, saat vastaukseksi sen, mitä tämän äidin lapselle kuuluu.. Ei, ei auta jos tarkentaa ja kysyy "mitä SINULLE kuuluu?", vastaus on silti sama "Marttakerttuli on nyt uhmaiässä, niin tiiäthän nää". Kaikkien äitien tulis muistaa, että äiti-ihiminen on äiti lapselleen mutta samalla oma persoonansa ja vaimoke miehelleen. Mun elämänlaatu parani huomattavasti, kun tämän oivalsin. Ei, tämä ei nyt tarkota sitä, että en oo paras äiti lapselleni, enkä lastani toki unoha!
Nyt valitin minä, kiitos! :) Mellevää maanantaita! :)
perjantai 13. tammikuuta 2012
Päivä, jolloin en saanut juuri mitään aikaseksi..
Tänne joko kirjottaa tai sitten ei, eli samana päivänä tulee monta postausta tai sitten on sadan viikon tauko kirjottamisessa -ihime hommaa sanon mä!
Mutta palatakseni otsikkoon, niin tännään en oo saanu oikein mittään aikaseksi. Noo, olinhan mää töisä, mutta tulin sieltä kottiin jo klo.13 jäläkeen. Sitte mää vaan opettelin muokkaan tätä blogia. Mutta siinäpä ne suurimmat saavutukset tälle päivää olikin. Jalakapotilasta oon kyllä passannu, sitä äitiys vaan teettää, että vaikka toisen pitäs jo pikkusen kävellä, ni äiti tullee ja passaa.. :D Mutta saahan sitä välillä passata, se kun ei ennää oo pikkuvauva, joka roikkus kokoajan lahkeesa, ni sitä jopa toivoo, että se vauva-aika tulis takas. Miksi? Tuntis ittensä enemmän tärkiäksi? Sais valavoa yöt ja mustat silimän aluset? Ja vauva-aikana tuntu, että "sitten ku mää joskus saan käyvä rauhassa suihkussa/vessassa/juua kahavin ennenkö se on kylymää, ni sitten mää kyllä perhana soikoon nautin!". Ristiriitasta sanosinko.
Monesti, ku miettii, ettei oo saanu mittää aikaseksi, ni sitten onkin teheny ihan hirviästi kaikkee semmosta perussettiä, mitä ei aina saa aikaseksi. Ja välillä laiskotteluki käy työstä!
Nää mun postaukset hippoo jo uhkaavasti lehtien uutisointeja -otsikko ja sisältö ei millään liity toisiinsa! :D Otsikko on vetävä, mutta juttu saattaa olla ihan jotain muuta, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Ja niinhän se kävi tässä munkin jutussa -oon mää piru vie saanu aikaseks vaikka mitä. Jo se, että saa ittensä kammettua aamulla sängystä ylös _liian aikasin_ on aamu-uniselle heebolle melekonen urakka, josta pitäs saaha kunniamerkki ja sen lisäksi diblomi, merkintä cv:hen ja palakankorotus. Ei meinaan oo heleppoa hommaa. Nyt oon kyllä jo vuojen verran teheny niin, etten ennää paina torkkua kellon soijjessa, vaan nousen heti ku se ekan kerran soi. Se muuten auttaa, kokkeilkaapa! Ei väsytä/v*tuta niin paljon se nouseminen.
Melekeen kait se pitäs lähtiä nukkumahommiin ja toivoa, ettei kissakoirat valtaa koko sänkyä, nekun tahtoo vähän elvistellä tuon sängysä nukkumisen kans :D Sunnuntaina pittäis saaha ittensä ylös jo klo.5 -kidutusta sanon minä!
Ihania öitä ja kauniita uneja <3
Mutta palatakseni otsikkoon, niin tännään en oo saanu oikein mittään aikaseksi. Noo, olinhan mää töisä, mutta tulin sieltä kottiin jo klo.13 jäläkeen. Sitte mää vaan opettelin muokkaan tätä blogia. Mutta siinäpä ne suurimmat saavutukset tälle päivää olikin. Jalakapotilasta oon kyllä passannu, sitä äitiys vaan teettää, että vaikka toisen pitäs jo pikkusen kävellä, ni äiti tullee ja passaa.. :D Mutta saahan sitä välillä passata, se kun ei ennää oo pikkuvauva, joka roikkus kokoajan lahkeesa, ni sitä jopa toivoo, että se vauva-aika tulis takas. Miksi? Tuntis ittensä enemmän tärkiäksi? Sais valavoa yöt ja mustat silimän aluset? Ja vauva-aikana tuntu, että "sitten ku mää joskus saan käyvä rauhassa suihkussa/vessassa/juua kahavin ennenkö se on kylymää, ni sitten mää kyllä perhana soikoon nautin!". Ristiriitasta sanosinko.
Monesti, ku miettii, ettei oo saanu mittää aikaseksi, ni sitten onkin teheny ihan hirviästi kaikkee semmosta perussettiä, mitä ei aina saa aikaseksi. Ja välillä laiskotteluki käy työstä!
Nää mun postaukset hippoo jo uhkaavasti lehtien uutisointeja -otsikko ja sisältö ei millään liity toisiinsa! :D Otsikko on vetävä, mutta juttu saattaa olla ihan jotain muuta, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Ja niinhän se kävi tässä munkin jutussa -oon mää piru vie saanu aikaseks vaikka mitä. Jo se, että saa ittensä kammettua aamulla sängystä ylös _liian aikasin_ on aamu-uniselle heebolle melekonen urakka, josta pitäs saaha kunniamerkki ja sen lisäksi diblomi, merkintä cv:hen ja palakankorotus. Ei meinaan oo heleppoa hommaa. Nyt oon kyllä jo vuojen verran teheny niin, etten ennää paina torkkua kellon soijjessa, vaan nousen heti ku se ekan kerran soi. Se muuten auttaa, kokkeilkaapa! Ei väsytä/v*tuta niin paljon se nouseminen.
Melekeen kait se pitäs lähtiä nukkumahommiin ja toivoa, ettei kissakoirat valtaa koko sänkyä, nekun tahtoo vähän elvistellä tuon sängysä nukkumisen kans :D Sunnuntaina pittäis saaha ittensä ylös jo klo.5 -kidutusta sanon minä!
Ihania öitä ja kauniita uneja <3
13. perijantai
..Ennakkoaatoksista poiketen tää 13.päivä perjantai on ollut ainakin vielä ihan mukkiin menevä päivä! :) Pikkusen vaan haikeutta päivään lisäs se kultakimpaletyöpaikan oven kiinni laittaminen, joka tapahtu siis viimistä kertaa -tältä errää. Mutta ehkä mää kesäksi sinne pääsen? :)
Mitähän kuvakollaasia kansa kaipais? Ehotelkaa! Nyt näköjään ossaan noita kuveja lisätä -oon mää viisas, tuossahan oli suora "lisää kuva" painike.. Aina ei kaikkia hoksaa ;)
Hittolainen, tekis mieli sisustella kotia uuteen uskoon, siis verhojen osalta ainakin. Pitäsköhä huomenna käyvä shoppaileen. Muutoin oon tosi tyytyväinen kotimme sisustukseen (no mitä nyt uus sohova ois pop!), parin tavaran paikkaa vois muuttaa ja kaappien sisältöjä vois vaihella. Vastahan me kesällä muutettiin, mutta jotenki sitä aina muuttotohinoissa laittaa tavarat niihin kaappeihin, mitkä sillä hetkellä niille parhaaksi paikaksi näkkee ja sitten myöhemmin huomaa, että joku toinen tavara ois tietysä kaapisa paljon käytännöllisemmin. Taijjan kuitenkin oottaa kevväämmälle, että iskee kunnon pesänrakennusvimma ja sitten paan hanskat vipattaan. Vanahaksi sitä on tullu, ku tuommonen PRV-syndrooma iskee nykyään joka kevät! (PRV=pesänrakennusvimma)
Mitähän kuvakollaasia kansa kaipais? Ehotelkaa! Nyt näköjään ossaan noita kuveja lisätä -oon mää viisas, tuossahan oli suora "lisää kuva" painike.. Aina ei kaikkia hoksaa ;)
Hittolainen, tekis mieli sisustella kotia uuteen uskoon, siis verhojen osalta ainakin. Pitäsköhä huomenna käyvä shoppaileen. Muutoin oon tosi tyytyväinen kotimme sisustukseen (no mitä nyt uus sohova ois pop!), parin tavaran paikkaa vois muuttaa ja kaappien sisältöjä vois vaihella. Vastahan me kesällä muutettiin, mutta jotenki sitä aina muuttotohinoissa laittaa tavarat niihin kaappeihin, mitkä sillä hetkellä niille parhaaksi paikaksi näkkee ja sitten myöhemmin huomaa, että joku toinen tavara ois tietysä kaapisa paljon käytännöllisemmin. Taijjan kuitenkin oottaa kevväämmälle, että iskee kunnon pesänrakennusvimma ja sitten paan hanskat vipattaan. Vanahaksi sitä on tullu, ku tuommonen PRV-syndrooma iskee nykyään joka kevät! (PRV=pesänrakennusvimma)
torstai 12. tammikuuta 2012
Mistä tätä duunia oikeen tullee?!
Ei sitä näköjään ehi tännekkää päivitellä tilannetta.. Mihin kaikki aika menee? Miksi en ennää jaksa konetta aukasta, kun kottiin pääsen? Siis duunia pukkaa, töissä, kotona, muualla.. On se kumma :D Ehkäpä itse rakennan kiireeni..? Tai sitten oon vaan sa*tanan hias ja saamaton!
Joulu oli ja meni, ei muutaku uutta ootellesa. Oli oikein lepposaa, antoisaa ja rauhallista <3 Oltiin, rötvättiin, syötiin ja rentouduttiin. Ei se tietenkää sama oo, ku toisten nurkissa majailee, mutta en mää kotona pystyis ihan oikeesti rentoutumaan, tai sillee.. :) Ei kotitöitä, ei ruuanlaittoa, pyykinpesua, yms -välillä pitää relata! Ja jos kotona ei normihommia hoijja, ni sitte ne kassaantuu (vaikka miehekekin kyllä kiitettävästi tekkee kotitöitä!) ja sotku ällöttää *yök* Kaikki muu pitää olla suurinpiirtein tiptop, mutta kaappeihin ei nää ja ne voi olla vähän sikinsokin.. ;) Joulusta kotitöihin, ajatuksenjuoksu on vissii liian nopiaa.. Hyppelee asiasta toiseen ku heinäsirkka konsanaan..
Joulun jäläkeen tuli uusi vuosi, kuten varmaan teillä kaikilla muillakin? Se meni meillä kotona, raketteja ampuen ja katsellen, syöden ja aamuyöstä kun painu nukkumaan, nii silti heräs oikeen pirtiänä vuoden ensimmäiseen aamuun :) Tavotteet vuodelle 2012? -Ei oo :D En oo ruukannu tehä uuenvuojenluppauksia monneen vuoteen, ne ei kuitenkaan toteudu tämän heikon itsekurin takia ja sitten ei saa ku pahan mielen ja ranteet lusikalla auki! Että otan vaan rennosti ja chillailen, iliman omantunnontuskia! :) No hei, tossahan on jo tavotetta kerrakseen, eikös juu?
Kävin sillon ennen joulua siellä työhaastattelusa ja tiesinhän mää, etten sitä paikkaa saa. Hakemuksia oli tullu reilu 20, haastattelivat 4 ja kaikki muut haastateltavat (3), paitsi mää oli/olivat olleet siellä jo töisä -joten arvashan sen miten käyp. Mutta positiivista tässä on se, että mun hakemus sykähytti niitä sen verran, että olin ainut "ulukopuolinen", jonka ne halus haastattelluun :) Nooh, sitten ahisti vähän tuleva työttömyys, mutta koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ahistus oli vain pienimuotoista . En oo koskaan joutunu pitkään työttömyysputkeen ja melekeen aina ovat "kotoa tulleet hakemaan" mua kysymällä "alakko nää meitä sen ja sen aikaa?". Jotenpa, järjesty duunipaikka taas, olin siellä töisäduunisa 2010 muutaman kuukauven, kunnes sain nykysestä paikastani paremman sopparin (huomenna viimenen työpäivä tuolla kultakimpalepaikasa! :( ). Ja nyt alotan sitten tuolla vanhasauuesa paikasa työt jo sunnuntaina, melekosta rumbaa ja työtavan vaihtamista siis luvasa. Mutta määhän oon soppeutuvainen ;) Niin tuo duunipaikka järjesty sillain, että kyselivät jo ennen joulua multa, että mihin asti on sopimus nykysesä paikasa ja oonko valamis menneen heille töihin, kun soppari loppuu. Sitten joululomani aikana olivat jo työkavereiltani kysyneet, että meenköhän mä sinne töihin :D Siis melekeen taas kotoa mut hakivat ;) Ite en ollu ko. paikkaan vielä soitellut ja kysellyt.
Alakaa vaan nuo määräaikaset sopimukset kyrsimään.. Se kun on eri asia, ookko nää vuojen töisä vai kaks kuukautta..! Kohta tätä rumbaa tulee nelijä vuotta täyteen ja todettava se vaan on, että tää mun edustama ammattikunta kuolee tältä puolelta kokonaan ja kaikki paikat vaihetaan amk-pohojasiksi. Pittää siis miettiä nyt tarkoin, että ku maaliskuusa alakaa haku amk:aan, ni hakisko vaiko ei.. Sitähän kyllä sitten pystys siirtään sitä opiskelun alottamista, jos sattuu kouluun pääseen. Toisaalta tuntuu turhalta opiskella samoja asioita uuelleen 3,5vuotta, ku mitä nyt jo ossaa ja se mitä mää duunissa teen, ei eroa mitenkään amk-tyyppien työstä muutaku palakkakuitisa on vaan hitusen isompi numero -mutta ei siis mitään muuta eroa! Ja viimeks eilen puhuttiin, että ehkäpä mun ammattikunnalla on laajempi ja parempi tietous tästä hommasta, ku semmosella amk-tyypillä.. Sitten taas ni opiskelu ei rahallisesti hotsittas yhtään.. Opiskeluiden plussia ois kuitenki varma työllistyminen ehkä jopa vakituiseksi jossain vaiheesa, suht nuorella iällä valmistuminen siihen, mitä oikeesti haluan tehä -tällä ammatilla ku se ei onnistu, ku amk-tyypit valtaa alan.. Ans kattoo, mitä muori keksii. Asiat järjestyy -tavalla tai toisella -kuten totesin! :)
Tuota meijjän Junioria on kyllä siunattu tapaturma-alttiudella lahajakkaasti.. Ikinä ei mittään isompaa oo sattunu, pää on vartalosa kii ja nii ees päin. Tännään se laski liukurilla koulusa puuhun pahki --> nilikka väänty ja tk-reissuhan siitä tuli. Lääkäri oli kattonu, että ei oo murtumaa, eikä röntgeniä tartteta, joten kipsiltäkin säästyttiin. Mutta kyllä se säikäytti, ku mieheke soitti ja sano olevansa koululla poikaa hakemasa tämmösen episodin vuoksi! Huh.. Jos mää en järjestä ittiäni kiireiseksi, niin ehkä perhekin sen tekkee? ;D
Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin -lukkeekohan tätä ees kukkaan..?
^Rustaillut RuutuRouva
Ps. En edelleenkää ossaa niitä kuveja pienentää ja laittaa tähän postauksen sekkaan.. Neuvokee!
Joulu oli ja meni, ei muutaku uutta ootellesa. Oli oikein lepposaa, antoisaa ja rauhallista <3 Oltiin, rötvättiin, syötiin ja rentouduttiin. Ei se tietenkää sama oo, ku toisten nurkissa majailee, mutta en mää kotona pystyis ihan oikeesti rentoutumaan, tai sillee.. :) Ei kotitöitä, ei ruuanlaittoa, pyykinpesua, yms -välillä pitää relata! Ja jos kotona ei normihommia hoijja, ni sitte ne kassaantuu (vaikka miehekekin kyllä kiitettävästi tekkee kotitöitä!) ja sotku ällöttää *yök* Kaikki muu pitää olla suurinpiirtein tiptop, mutta kaappeihin ei nää ja ne voi olla vähän sikinsokin.. ;) Joulusta kotitöihin, ajatuksenjuoksu on vissii liian nopiaa.. Hyppelee asiasta toiseen ku heinäsirkka konsanaan..
Joulun jäläkeen tuli uusi vuosi, kuten varmaan teillä kaikilla muillakin? Se meni meillä kotona, raketteja ampuen ja katsellen, syöden ja aamuyöstä kun painu nukkumaan, nii silti heräs oikeen pirtiänä vuoden ensimmäiseen aamuun :) Tavotteet vuodelle 2012? -Ei oo :D En oo ruukannu tehä uuenvuojenluppauksia monneen vuoteen, ne ei kuitenkaan toteudu tämän heikon itsekurin takia ja sitten ei saa ku pahan mielen ja ranteet lusikalla auki! Että otan vaan rennosti ja chillailen, iliman omantunnontuskia! :) No hei, tossahan on jo tavotetta kerrakseen, eikös juu?
Kävin sillon ennen joulua siellä työhaastattelusa ja tiesinhän mää, etten sitä paikkaa saa. Hakemuksia oli tullu reilu 20, haastattelivat 4 ja kaikki muut haastateltavat (3), paitsi mää oli/olivat olleet siellä jo töisä -joten arvashan sen miten käyp. Mutta positiivista tässä on se, että mun hakemus sykähytti niitä sen verran, että olin ainut "ulukopuolinen", jonka ne halus haastattelluun :) Nooh, sitten ahisti vähän tuleva työttömyys, mutta koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ahistus oli vain pienimuotoista . En oo koskaan joutunu pitkään työttömyysputkeen ja melekeen aina ovat "kotoa tulleet hakemaan" mua kysymällä "alakko nää meitä sen ja sen aikaa?". Jotenpa, järjesty duunipaikka taas, olin siellä töisäduunisa 2010 muutaman kuukauven, kunnes sain nykysestä paikastani paremman sopparin (huomenna viimenen työpäivä tuolla kultakimpalepaikasa! :( ). Ja nyt alotan sitten tuolla vanhasauuesa paikasa työt jo sunnuntaina, melekosta rumbaa ja työtavan vaihtamista siis luvasa. Mutta määhän oon soppeutuvainen ;) Niin tuo duunipaikka järjesty sillain, että kyselivät jo ennen joulua multa, että mihin asti on sopimus nykysesä paikasa ja oonko valamis menneen heille töihin, kun soppari loppuu. Sitten joululomani aikana olivat jo työkavereiltani kysyneet, että meenköhän mä sinne töihin :D Siis melekeen taas kotoa mut hakivat ;) Ite en ollu ko. paikkaan vielä soitellut ja kysellyt.
Alakaa vaan nuo määräaikaset sopimukset kyrsimään.. Se kun on eri asia, ookko nää vuojen töisä vai kaks kuukautta..! Kohta tätä rumbaa tulee nelijä vuotta täyteen ja todettava se vaan on, että tää mun edustama ammattikunta kuolee tältä puolelta kokonaan ja kaikki paikat vaihetaan amk-pohojasiksi. Pittää siis miettiä nyt tarkoin, että ku maaliskuusa alakaa haku amk:aan, ni hakisko vaiko ei.. Sitähän kyllä sitten pystys siirtään sitä opiskelun alottamista, jos sattuu kouluun pääseen. Toisaalta tuntuu turhalta opiskella samoja asioita uuelleen 3,5vuotta, ku mitä nyt jo ossaa ja se mitä mää duunissa teen, ei eroa mitenkään amk-tyyppien työstä muutaku palakkakuitisa on vaan hitusen isompi numero -mutta ei siis mitään muuta eroa! Ja viimeks eilen puhuttiin, että ehkäpä mun ammattikunnalla on laajempi ja parempi tietous tästä hommasta, ku semmosella amk-tyypillä.. Sitten taas ni opiskelu ei rahallisesti hotsittas yhtään.. Opiskeluiden plussia ois kuitenki varma työllistyminen ehkä jopa vakituiseksi jossain vaiheesa, suht nuorella iällä valmistuminen siihen, mitä oikeesti haluan tehä -tällä ammatilla ku se ei onnistu, ku amk-tyypit valtaa alan.. Ans kattoo, mitä muori keksii. Asiat järjestyy -tavalla tai toisella -kuten totesin! :)
Tuota meijjän Junioria on kyllä siunattu tapaturma-alttiudella lahajakkaasti.. Ikinä ei mittään isompaa oo sattunu, pää on vartalosa kii ja nii ees päin. Tännään se laski liukurilla koulusa puuhun pahki --> nilikka väänty ja tk-reissuhan siitä tuli. Lääkäri oli kattonu, että ei oo murtumaa, eikä röntgeniä tartteta, joten kipsiltäkin säästyttiin. Mutta kyllä se säikäytti, ku mieheke soitti ja sano olevansa koululla poikaa hakemasa tämmösen episodin vuoksi! Huh.. Jos mää en järjestä ittiäni kiireiseksi, niin ehkä perhekin sen tekkee? ;D
Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin -lukkeekohan tätä ees kukkaan..?
^Rustaillut RuutuRouva
Ps. En edelleenkää ossaa niitä kuveja pienentää ja laittaa tähän postauksen sekkaan.. Neuvokee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)