Ei sitä näköjään ehi tännekkää päivitellä tilannetta.. Mihin kaikki aika menee? Miksi en ennää jaksa konetta aukasta, kun kottiin pääsen? Siis duunia pukkaa, töissä, kotona, muualla.. On se kumma :D Ehkäpä itse rakennan kiireeni..? Tai sitten oon vaan sa*tanan hias ja saamaton!
Joulu oli ja meni, ei muutaku uutta ootellesa. Oli oikein lepposaa, antoisaa ja rauhallista <3 Oltiin, rötvättiin, syötiin ja rentouduttiin. Ei se tietenkää sama oo, ku toisten nurkissa majailee, mutta en mää kotona pystyis ihan oikeesti rentoutumaan, tai sillee.. :) Ei kotitöitä, ei ruuanlaittoa, pyykinpesua, yms -välillä pitää relata! Ja jos kotona ei normihommia hoijja, ni sitte ne kassaantuu (vaikka miehekekin kyllä kiitettävästi tekkee kotitöitä!) ja sotku ällöttää *yök* Kaikki muu pitää olla suurinpiirtein tiptop, mutta kaappeihin ei nää ja ne voi olla vähän sikinsokin.. ;) Joulusta kotitöihin, ajatuksenjuoksu on vissii liian nopiaa.. Hyppelee asiasta toiseen ku heinäsirkka konsanaan..
Joulun jäläkeen tuli uusi vuosi, kuten varmaan teillä kaikilla muillakin? Se meni meillä kotona, raketteja ampuen ja katsellen, syöden ja aamuyöstä kun painu nukkumaan, nii silti heräs oikeen pirtiänä vuoden ensimmäiseen aamuun :) Tavotteet vuodelle 2012? -Ei oo :D En oo ruukannu tehä uuenvuojenluppauksia monneen vuoteen, ne ei kuitenkaan toteudu tämän heikon itsekurin takia ja sitten ei saa ku pahan mielen ja ranteet lusikalla auki! Että otan vaan rennosti ja chillailen, iliman omantunnontuskia! :) No hei, tossahan on jo tavotetta kerrakseen, eikös juu?
Kävin sillon ennen joulua siellä työhaastattelusa ja tiesinhän mää, etten sitä paikkaa saa. Hakemuksia oli tullu reilu 20, haastattelivat 4 ja kaikki muut haastateltavat (3), paitsi mää oli/olivat olleet siellä jo töisä -joten arvashan sen miten käyp. Mutta positiivista tässä on se, että mun hakemus sykähytti niitä sen verran, että olin ainut "ulukopuolinen", jonka ne halus haastattelluun :) Nooh, sitten ahisti vähän tuleva työttömyys, mutta koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ahistus oli vain pienimuotoista . En oo koskaan joutunu pitkään työttömyysputkeen ja melekeen aina ovat "kotoa tulleet hakemaan" mua kysymällä "alakko nää meitä sen ja sen aikaa?". Jotenpa, järjesty duunipaikka taas, olin siellä töisäduunisa 2010 muutaman kuukauven, kunnes sain nykysestä paikastani paremman sopparin (huomenna viimenen työpäivä tuolla kultakimpalepaikasa! :( ). Ja nyt alotan sitten tuolla vanhasauuesa paikasa työt jo sunnuntaina, melekosta rumbaa ja työtavan vaihtamista siis luvasa. Mutta määhän oon soppeutuvainen ;) Niin tuo duunipaikka järjesty sillain, että kyselivät jo ennen joulua multa, että mihin asti on sopimus nykysesä paikasa ja oonko valamis menneen heille töihin, kun soppari loppuu. Sitten joululomani aikana olivat jo työkavereiltani kysyneet, että meenköhän mä sinne töihin :D Siis melekeen taas kotoa mut hakivat ;) Ite en ollu ko. paikkaan vielä soitellut ja kysellyt.
Alakaa vaan nuo määräaikaset sopimukset kyrsimään.. Se kun on eri asia, ookko nää vuojen töisä vai kaks kuukautta..! Kohta tätä rumbaa tulee nelijä vuotta täyteen ja todettava se vaan on, että tää mun edustama ammattikunta kuolee tältä puolelta kokonaan ja kaikki paikat vaihetaan amk-pohojasiksi. Pittää siis miettiä nyt tarkoin, että ku maaliskuusa alakaa haku amk:aan, ni hakisko vaiko ei.. Sitähän kyllä sitten pystys siirtään sitä opiskelun alottamista, jos sattuu kouluun pääseen. Toisaalta tuntuu turhalta opiskella samoja asioita uuelleen 3,5vuotta, ku mitä nyt jo ossaa ja se mitä mää duunissa teen, ei eroa mitenkään amk-tyyppien työstä muutaku palakkakuitisa on vaan hitusen isompi numero -mutta ei siis mitään muuta eroa! Ja viimeks eilen puhuttiin, että ehkäpä mun ammattikunnalla on laajempi ja parempi tietous tästä hommasta, ku semmosella amk-tyypillä.. Sitten taas ni opiskelu ei rahallisesti hotsittas yhtään.. Opiskeluiden plussia ois kuitenki varma työllistyminen ehkä jopa vakituiseksi jossain vaiheesa, suht nuorella iällä valmistuminen siihen, mitä oikeesti haluan tehä -tällä ammatilla ku se ei onnistu, ku amk-tyypit valtaa alan.. Ans kattoo, mitä muori keksii. Asiat järjestyy -tavalla tai toisella -kuten totesin! :)
Tuota meijjän Junioria on kyllä siunattu tapaturma-alttiudella lahajakkaasti.. Ikinä ei mittään isompaa oo sattunu, pää on vartalosa kii ja nii ees päin. Tännään se laski liukurilla koulusa puuhun pahki --> nilikka väänty ja tk-reissuhan siitä tuli. Lääkäri oli kattonu, että ei oo murtumaa, eikä röntgeniä tartteta, joten kipsiltäkin säästyttiin. Mutta kyllä se säikäytti, ku mieheke soitti ja sano olevansa koululla poikaa hakemasa tämmösen episodin vuoksi! Huh.. Jos mää en järjestä ittiäni kiireiseksi, niin ehkä perhekin sen tekkee? ;D
Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin -lukkeekohan tätä ees kukkaan..?
^Rustaillut RuutuRouva
Ps. En edelleenkää ossaa niitä kuveja pienentää ja laittaa tähän postauksen sekkaan.. Neuvokee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaapas!