Tarvin todisteita ja tässä niitä hataria todisteita on, jotain on ehkä tapahtunut!? Kuvia matkani varrelta:

                                                         

Tämän vuoden puolella kuvia ei oo otettu, pitänee tähätä kessään ja kevyntymiseen :)

Ei enää -14kg vaan -15,4kg ja mestarimiehen synttärit

Ei hullumpaa, eihän? No ei, mutta vielä kun lähteneet kilot näkyiskin jossain *virnistävä hymiö* Ehkä ne on lähteneet niiiiin hitaasti (tai siis niinhän ne ovat), että ei ite huomaa mitään, eikä muutkaan.. Mutta silti ois kiva kun joku sanois jotain.. ;) Valivalivali..

Mestarimiehellä on synttärit 27.päivä. Jaa lahja?! Mitä mää keksin, mestarimies tarttee mestarilahajan! IIK, paineita. Hierontalahajakortti tulis tarpeeseen, mutta onkohan jo liian kliseinen. Mitä lahajakortille kaveriksi? Kuumakivihieronta? Hmm.. Aikaa miettiä ei oo ennää kovin paljon, joten nyt vinkkejä kehhiin! Syömään ajattelin molemmat muruseni viiä, aion hemmotella mestarimiehiäni oikein kunnolla! <3

Helemikuu alakaa olla kohta lopuillaan.. Mihin tää aika mennee?

En todellakkaan tiiä, mihin aika hurahtaa. Elämiseen? :)

Uuet työt on syöneet energiaa aivan hirveesti. Väsymystä pukkaa kokoajan kotosalla, eikä yksinkertasesti jaksa tehä mittään ylimäärästä. Kevätväsymystä? Harmittaa, ku ei ehi kavereitakkaa nähä paljon :(

Tiistaina kävin kuitenkin virkistäytymässä, kattomassa nimittäin Sami Hedbergiä ja ai että, vieläki on mahalihakset kipiänä siitä nauramisesta ;) Suosittelen, jos stand up:sta diggaa! Lauantaina on sitten vuorosa Neljänsuora, WUHUU! Että on mulla sittenkin elämää? ;) Ja toki, kotona on parasta elämää, mitä voi ollakaan! <3 Aina ei vain muista nauttia pienistä asioista, välillä on palautettava pääkin maanpinnalle. Mulla on kaikki juuri niinkuin oon toivonukkin (paitsi se vauva uupuu edelleen..)! :) Vauva-asiaa: Mistä tulee sanonta: "Sitä mitä ei ole, sitä ei osaa kaivata!"? Ei pijä paikkaansa!

Tai no niin, mää oon teheny hirveesti iltavuoroja, ni eihän oo ihime, jos ei ehi ellää muuta elämää ku työtä? En tajua, miks noin paljon oliki iltoja laitettu. Ku poikaki jo sano, että kokoajan sää oot iltavuorossa, eikä ehitä tekeen yhesä mittään :( Se oli surullista kuultavaa.. Veti mielen matalaksi ja siinäpä aloin sitten kiinnittää huomiota niihin hetkiin, kun oon samaan aikaan pojun kans kotona, annoin pojulle kaiken huomion ja olin maailman paras mutsi! Onhan mulla maailman paras poika ja mies, joten mestarivaimona ja -äitinä mun oltava maailman paras! Maaliskuun työvuorolistassa oliki sitte hieman vähempi iltoja, mutta pitänee mainita listantekijälle vielä..

Elämä on juuri niin ihanaa, kuin siitä itse tekkee? :) Nauttikaamme jokainen tästä viikosta, päivästä, minuutista, sekunnista!

Eihän tästä pitänyt tulla katkeruus-blogia eikä pelekkää vauvakuumeisen höpötysblogia..

Mutta se kuuluu minun elämääni, osa minua on tämä(kin) asia :) Kuinka ihminen voikaan olla onnellinen kahdesta pienestä viivasta? Paljastettakoon, että ei r-testissä vaan kyseessä oli (vain -noo eipäs väheksytä!) o-testi. Kolome päivää oon nyt tikutellu ja tänä aamuna sain ne kaks viivaa siihen, aivan kuten pitikin. Pijin noita hömppähommina: "määhän en tommosia osta, ei ne näytä kuitenkaan oikein, eikä ne auta mittään!", mutta heikko kun oon, niin sorruin, mutta menihän siihen melekein kaksi vuotta, ennenku otin järiämmät asseet käyttöön. Ja tännään se on bongattu, ovis oikeaan aikaan. Kaikki on juuri niinku piti.

Ennen tuota taivaallista hetkeä, kun ne kaksi viivaa ilimesty testiin, niin särin yhen lasin (en tahallani tosin!) ja ajatuksiini hiipi samantien "sirpaleet tuottavat onnea!". Ajatus tuli niin varkain, että säikähin! Kunpa ne nyt tuottaisivat onnea niin paljon, että.. Vielä pittää malttaa melekein kaks pitkää viikkoa.. Miten kestän? Sitä ennen toki ehin kuvitella itelleni jos jonkinmoista oiretta oireen perrään. On se jännä tää kroppa ja mieli, tepposia tekee minkä ehtivät :D Mutta harvon mulla lasit rikkoontuu, oisko ollu viies lasi koko elämäni aikana, jonka onnistun rikkomaan!

No ennen tuota lasin särki menemistä ajattelin, että kun tännään pitäs olla o-aika, niin olispa mielenkiintosta, jos tää päivämääräperhe saisi parin viikon päästä plussan siihen R-testiin ja mini-ihiminen olisi saanut alakunsa äitinsä ex:n syntymäpäivänä -se on siis tänään! Uskokaa tai äläkää, tuo ekaluokkalainen sai alakunsa äitini syntymäpäivänä..

Liikaa taijjan aatella, mutta mulla on jonkin sortin ennustajaeukon lahjoja ja asiat on menneet tuttuillakin niinkuin oon aatellu. Ja tässä taannoin puhuin työkaverin kanssa, että en oo nyt kyselly töitä muualta, vaan ootan, että ne yhestä paikasta soittaa ja pyytävät haastatteluun, olin laittanut hakemuksen pari päivää aikasemmin. Ja sillä sekunnilla, kun tämän sanoin, soi puhelin ja ne soitti kysyen haastatteluun! Tämä on vaan yks esimerkki lukuisten joukossa. Vaan saisko näitä kertoa, jos eivät nämä lahjat toimikaan, kun tuon ne ilmi? :D Thyi, pois se minusta.. Tämä taikausko nimittäin!

Muihin asioihin: työt! Uus työ alakaa tiistaina, toivottavasti. Ensin sanottiin, että se alakaa maanantaina, mutta nyt tuo päivä vaihtukin tiistaihin. Mittään en usko, ennen ku on soppari käjesä! Tää työ on ihan uutta, asiakaskunta ihan uutta, mutta mää opettelen/luen teoriaa -> opin! Ei ees jännitä uuet työt, vaikka ovat ihan uus maailmansa :O Ylleensä oon hirrrrvee jännittäjä. Tää työ ois nyt sit vuojen loppupuolelle, jatkosta ei sit tietoa, mutta käy mulle vuojen soppari, ei siinä mittää :)

Tännään on vielä luvassa Putousta ja perheiltaa <3 Mää oon onnellinen -onnellinen tuuliviiri?  :)

                                               ^ Mun oma, rakas mini-ihiminen vajaa 8-vuotta sitten <3

Vaivoin tavoiteltu onni on kaksinkertainen. - Baltasar Gracián -

Viisaasti lausahdettu ja koetanpa hokea tuota ajatusta itselleni :) Tehdään tästä hyvä päivä? Eilinen postaus, siihen asioiden purkaminen, autto mua tosi paljon! Näillä mennään, mitä on annettu ja nähtäväksi jää, mitä elämä suo tästä eteenpäin. Positiivinen ajattelu on kuitenkin kaiken a ja o, sitähän minä hoen muillekin päivästä toiseen :D

Haikara, tuu jo!

Ei, ajatuksia ei saa pois vauvakuumeesta ei sitten millään.. Enkä taho vaan pelekkää vauvaa, vaan toisen lapsen, jolla on uhumaikä, murrosikä ja kaikki iät! Tahon sen ison mahan, jonka vuoksi ei saa ite leikattua ees varpaan kynsiä, tahon sen väsymyksen, pahoinvoinnin ja kaikki vaivat, jos vaan saan toisen mini-ihimisen tähän tallouteen! Joka puolella näkkyy vauvoja, oottavia äitejä sulonen maha pystysä, vauvakamoja ja kaikkee. Kävin tänään työvoimatoimistossa (koska oon nyt työtön viitisen päivää!) ja sielläkin oli äiti ja pienenpieni mini-ihiminen. Mitä tuore äiti tekkee työvoimatoimistossa, kysyn vaan?! Kiusasi mua? :D Olen katkera, surullinen, epätoivoinen.. Tätä ajatusta ei voi unohtaa, työntää mielestä pois, koska vaikka kuinka yrittäisi, näkkyy joka puolella noihin ihmeellisiin mini-ihmisiin liittyvää. Eilen kaupassa etsiessäni valmiskastikkeita olinkin yhtäkkiä tuttihyllyllä! Miksi juuri nuo kaksi asiaa oli sijotettu vierekkäin, valmiskastikkeet ja mini-ihmisten itkunvaimentimet??

Oomme rakkaan kanssa teheny suunnitelman, toukokuusa pistetään asia virreille lääkäritädin taikka -sedän toimesta, jos ei testiin saaha kahta viivaa ennen sitä. Sitten voipi sanoa, että yrittämistä on takana yli 2 vuotta.Tietenkin saattaapi jonot olla pitkät ja tutkimukset pitkittyy, mutta toukokuu olokoon uusi alaku, siihen asti yritetään vielä. Jos se lääkäritäti taikka -setä sitten osaisi kertoa, miksi haikaran on niin vaikia löytää perille.

"Se tullee, kun sitä vähiten oottaa ja lakkaa yrittämästä" -ei oo toiminu, eikä lausahus auta pätkän vertaa, päinvastoin: se kääntää veistä haavasa.

Oon koittanu miettiä, miten saan ajatukset muualle tästä asiasta, mutta ei tunnu onnistuvan millään.. Ei sillä, ettenkö nauttisi arjen pienistä asioista edelleen, mutta kokoajan on tunne, että yksi puuttuu vielä tästä taloudesta -mini-ihiminen. Toisaalta tämä haaveilu/katkeruus on saanut aikaan sellaista, että kiinnitän enemmän huomiota ekaluokkalaiseeni ja näytän rakkautta aivan uudella mitta-asteikolla.Mulla on hänet, miksi kaipaan vielä enemmän? Ekaluokkalaiseni on yksi parhaimmista asioista, mitä mulle on tapahtunut, todiste siitä, että oon saanut aikaan jotain aivan käsittämättömän ihanaa ja ainutlaatuista! Oon kyllä varma, että tästä rakkaudesta riittäisi vielä yhelle mini-ihimiselle, anna kun näytän sen.

Et kuule vienoa pyyntöäni ja hiljaisia rukouksiani, kuinka lujaa täytyy huutaa tai millä kielillä puhua, että ymmärrät ja saavut luokseni? Taidat olla aika itsepäinen, sinä senkin mini-ihminen! :) Sitten kun saavut luoksemme, otamme sut avosylin vastaan ja pidämme tiukasti kiinni -isoveljesi, minä sekä isäsi <3

Nyt on kyyneleet kastelleet kohta koko koneen, joten tällä errää lopetan näihin sanoihin..