Uusi ase mukkaan taisteluun

Koska sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallituja, niin päätin ottaa tähän "nyt kun" elämään mukaan uuen aseen, aseen jolla varmasti selätän läskit. Aseenahan mulla nyt on ollu mm.ruokavalio, kokoajan lisääntyvä itsekuri, tukeva (normaalipainoinen ;)) perheeni. Uusin aseeni on; tehoryhmä! Ryhmässä on 2 muuta osallistujaa+valmentaja. Ryhmä kokoontuu 2kuntosalilla kertaa viikossa, treeni on tiukkaa settiä. Ruokavalio kuuluu ohjelmaan (monipuolista ja hyvää, ilman nälkää). Valmentaja otti aloituskuvat, mitat ja painon. Paino otetaan ensin joka viikko. Jos muutoksia ei tapahu, katellaan missä mättää. Itsekuri lisäänty roimasti, valvovan silmän alla ;) pidän sitä hyvänä juttuna, varsinkin kun tiijän, etten ite pystys meneen "sata lasissa". Vieläkin tekosyitä riittänee ajoittain syömisten kanssa. Samoten en pysty yksikseni haastamaan ittiä tarpeeksi liikunnan suhteen. Paljon on pyöritty mukavuusalueella. Kauan oon haaveillu oman pt:n hankkimisesta ja aatellu "sitten kun on rahaa, sitten kun viitsin ja on aikaa". Rahaa menee turhempaankin ja aikaa on, kun sitä järjestää! Nyt tuntuu olevan enemmän aikaa kaikkeen muuhunkin ;) ja virtaa!

Hitto että ootan meijän Thaimaan matkaa! 26.12 lähtö. Matkakuumetta potiessa oon katellu youtube-pätkiä kohteesta ja kuvia ympäristöstä. Samoin tehny suunnitelmia, ajattelin että tehään joka päivä ns.videopäiväkirjaa, johon jokainen ottaa osaa.Näin muistot säilyy paremmin kuin pelkkiä valokuvia kattelemalla. Voi toki olla, että on niin tohkeissaan, että valokuvatkin jää ottamatta.. ;) ens viikolla ollaan jo viikko lähempänä matkaa. Ennen sitä tässä eletään täysillä hetki kerrallaan ja kevennytään siinä sivussa :)

Sitten kun..

Elämä on toisinaan ollu "sitten kun elämää". Sitten kun saan lapseni isoksi, sitten kun olen kevyempi, sitten kun en ole näin väsynyt, sitten kun nämä juhlat ovat ohi, sitten kun koetaan se ihme ja saamme toisen pienokaisen, sitten kun on loma. Näitä riittäs vaikka kuinka! Eihän pyykkiäkään voi pestä sitten kun tai siivota kotia sitten kun, saatikka lenkkeilyttää koiraa sitten kun. Ne on tehtävä, oli sitten ressiä, väsymystä, flunssaa tai vesisadetta. On siis elettävä NYT. Voihan olla, että sitä sitten kun -aikaa ei ikinä tulekaan. Siksihän minä varasin sen meijän Thaimaan matkan (KYLLÄ! :D), en pääse ikinä mihinkää, jos ootan tuota sitten kun -aikaa ja siirrän varaamista hamaan tulevaisuuteen. Miksi en siis huolehtisi itestäni jo nyt? Tai siinäkin käy niin, että sitten kun on liian myöhästä.

Joskus elämä menee ihimeelliseksi suorittamiseksi, elää vaan päivästä toiseen ikäänkuin seleviytymällä. Suorittaa tietyt, pakolliset asiat ja tuntee ittensä selviytyjäksi. Suorittaa kalenterissa olevat menot ja iloitsee, kun ne vähenee, mutta silti eessäpäin siintää jo uusia menoja roppakaupalla. Ressaa, kun olisi niin paljon tehtävää ja niin paljon pitäisi -asioita. Eihän tuommosella menolla ehi oikeesti nauttia elämästä! Herranen aika. Positiivinen asenne ja iloinen mieli, niillä pärjää ja elämä ei tunnu pelekältä suorittamiselta. Miten sitten saa sen asenteen ja iloisen mielen? Mulla se ainakin syntyy siitä, että nautin asioista, en ressaa, teen asioiden eteen jotain, huolehdin itsestäni. Näin tunnelma välittyy myös muille kanssa tallaajille. Kaikkihan me tiiämme, että kaiken a ja o on ittensä hyväksyminen. Kun voit ite hyvin, saa muut susta enemmän irti. Tämä pitää vahvasti paikkansa ainakin mun kohalla. Kiistääkö joku lukijoista tämän?

Salihommat on aloteltu flunssan jälkimainingeisa ja sen kyllä huomaa. Kyykkyjä, ojentajia yms. ja reidet huutaa kiitosta. Mää tykkään!  Tiistaina se PT:n tapaaminen, en malttas oottaa huomiseen :) Nyt asetin tavotteen. Joka tuntu utopistiselta ja en uskaltanut edes haaveilla sen saavuttamisesta. Mutta nyt mää sen sisäistin ja teen kaikkeni siihen päästäkseni; minä vastaan läski, minä voitan 17viikon taistelun (uus erä alkaa taas) ja kevenen 10kiloa!

Mellevää maanantaita!

~Rakkauella RR