Jouluviikko alakakkoon!

Tässäpä Nissepolkkaa rakkaat lukijani:

On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,
kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.
Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas
ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.
Ja valmiina riihellä tonttujen keittämä joulupuuro on,
ja kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon.
Hupsis tupsis huppeli rupsis, ne piirissä pyörivät, puppeli jupsis.
Puuroa täynnä on saavit ja kiulut, tanssihin tahtia antaa viulut.
Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!

Oon siis herännyt jo hieman joulutunnelmaan ja eiköhän se aattokin siellä jo oven takana kolokuttele. Suurin ressi joulussa lienee nyt se, että miten saahaan raahattua pojan lahjat appivanahemmille -kun siellä nyt vietetään joulu. Ei kait siinä, jos automobiililla mentäs, muttakö se on lentävä vehe, joka meijät sinne kulettaa.. :D  Murulle sanoin eilen, ettei meijän lahjoja sinne raahata, vaan suosiolla jätetään ne kottiin! Jos siis määki esimerkiks lahajoja saan ;D Sitähä ei tiijä, jos muru onkin epähuomiosa mut unohtanu lahajahankitoja tehessään.. No eih, kyllä se ylleensä mut muistaa, vaikka oonkin alakanu eppäileen, että vaivaako sitä joku nuoruusiän tementtia, ku jotku jutut "joskus" saattaa pyyhkiytyä pois mielestä.. ;)

Ja ressaahan se seki pikkusen, että miten mä ossaan olla Joulun muualla kuin täällä -misä oon aina ollu! Mutta onneksi appivanahemmisa ei oo valittamista, joten eiköhän se siitä lutviinnu tuo Joulukin :)

Vielä ois kuulkaatte 2 päivää duunia ja sitten alakas kauan kaivattu parin viikon lomanen, JEE. Sitten loman jäläkeen onkin ennää 5 vähäistä päivää töitä tuossa samassa paikassa ja mietin, että mitä keksis.. Oisko opiskelut vaiko irtoisko työpaikka, ku keskiviikkona on työhaastis. En jotenkaan usko työpaikkamahikseen, koska aina on joku  parempi ja kätevämpi, joka paikan saa. Mutta jos paikka ei mulle tuu, ni sitten mietin taas uuestaan, mille sitä alakas. Koulunpenkki ei kyllä rahan puolesta houkuttele yhtään..!

Mutta nyt mä koitan muokkailla tätä blogin ulkoasua, pitäs saaha tänne parit kuvatkin lisättyä. Tuntuu vaan olevan niin hankala tää muokkaus tai sitten mulla on peukalo keskellä kämmentä..

See you!

Rakas BLOGIni: Hilirimpsis! Täältä minä tulen!

Hmm, sain ajatuksen. Ajatuksen, joka on itänyt jo pitkään. Ajatuksen, jonka ajattelin toteuttaa. Ajatuksen toteutan NYT: alan rustailemaan blogia -aina, kun ehin! :)

Jalat maassa ja pää pilvissä -ainakin melkein, kuvaa jo aika paljon sitä, millainen oon. Ikuinen haaveilija, joka harvoin uskaltaa totteuttaa puoliakkaan saamistaan ideoista saatikka uskaltaisi repästä joksus oikein kunnolla. Oon siis ihiminen, jonka täytyy tietää vuotta etukätteen tulevat asiat ;D Muuten ei voi organisoida asiaa milijoonaa kertaa uuelleen, ressata ja murehtia asioiden sujumista! Eikä vois myöskään jännittää -hui kamala, jos tämä jäisi elämästäni pois, mustahan tulis ihan vallaton! Pohdin asiat etukäteen hyvin, joka ikisestä näkökulmasta ja loppupeleissä tuun siihen päätökseen, että asiat sujuvat omalla painollaan ja hyvin -ressasin tai en. "Kun ovi sulkeutuu, toinen avautuu -kesti siihen minuutti tai vuosi" -olkoon minun mottoni.

Tähän kahteenkymmeneenkahdeksaan ikävuoteen mennessä elämässäni on ehtinyt tapahtua kaikenlaista mukavaa ja ei-niin-mukavaa. Mutta tällä hetkellä elämä hymmyilee joka suunnasta -ja jos ei hymyile, niin pannaan hymmyilemään!

Täällä meidän ihanassa kodissamme asustaa lisäkseni reipas ja kiltti ekaluokkalainen poika, maailman ihanin mies (kuten tuo ensimmäiseksi mainittukin on!)  sekä kaksi karvaista kissaa (jotka tuntuvat usein kyllä enemmän koirilta!). Elämä on arjen pyörittämistä  koko perheen voimin ja nauttimista siitä <3

Tässä olkoon ensimmäinen rustailuni -toisena päivänä jatkan. Kuulemisiin!