Yli vuojen hilijaisuus

Jasså, se on ollut taas yli vuojen hilijasuus täällä. Elämä on kuitenkin soljunu etteenpäin ihan kivasti. On ollu arkia, Epsanjan matkaa, Pariisin matkaa murun kans, töitä ja työttömyyttä. Mutta ennen kaikkea on ollut syntymää; oon saanu kaksi ihanaa siskon lasta <3 Oon taas löytäny enemmän itteeni, kasvamiseksiko sitä sanotaan? Henkisesä mielesä ;)

Mun elämäntaparojekti on heittäny vuoristorataa. Mulle kävi, niinkuin ei ikinä pitänyt käydä; muodikkaasti sanottuna jojoilin. Viime vuonna näihin aikoihin se mun jalka murtu ja sitten aloin pikkuhilijaa paisumaan ko pullataikina. Tässä kuva joulukuun (2013) Epsanjan matkalta ja heinäkuulta. Kiloja kuvien välillä on viitisentoista.

 Helemikuun lopusa havahuin siihen, että mun mahamakkarat on kasvaneet ja läskivuori senkus lisääntyy. Vaatteet isoni taas pikkuhiljaa.. Ajatusta ei tarvinut kauan kypsytellä; JOTAIN ON TEHTÄVÄ! Otin heti järeät aseet käyttöön ja osallistuin FitFarmin nettivalmennukseen; kuusi viikkoa kestävälle superdieetille. Yllätyin, kun koko kuus viikkosen jaksoin dieettiä noudattaa. Yks syy noudattamiseen oli palkitsevat tulokset. Tässä kuvakollaasissa kuuden viikon muutokset (-7,2kg). Jos ette huomaa, niin myös itsevarmuus lisäänty roimasti!

Kuuen viikon jäläkeen mietin, mitä sitä sitten tekis painoasian kanssa. En luottanu vielä itteeni tarpeeksi ja peleko siitä, että kilot tulee takasin oli tosi vahvana. Jatkoin matkaani kuuen viikon SD-extraan. Kuuen viikon jäläkeen sain ohojeistuksen, miten jatkaa syöminkejä jatkossa. Heinä-elokuu on sitten mennyt vapaammin, mutta ehkäpä läskin kadotusoperaatio on kuitenki ollu mielessä, ku ei oo kiloja takas kerätty. Plussailtu ja tiputeltu ennen uusia plussia.. Järkevää ;) Mutta nyt taas arki koittanut syömisisä ja matka jatkuu! Ens kesänä oon niin hitokseen mahtavasa kunnosa. Todella tyytyväinen oon FF:n nettivalmennuksiin, ei voi muuta sanoa! :) Ja toki myös itseeni ;) Määhän sen työn tein, ei kukaan muu mun puolesta. Ja vaikka sitä nyt hehkutankin, niin eihän se joka päivä ruusuilla tanssimista ollu. Mulle on tainnu kasvaa seläkärankaa enemmän? Mutta ensimmäistä kertaa täsä rojektisa mä uskoin itteeni, mää tiesin, että MÄÄ PYSTYN!  Ja kun uskoo, niin todellakin pystyy!

Heinäkuun puolivälisä tein myös jotain, mihin en ikinä uskonu ryhtyväni; liityin salille ja siellä sitä on ahkerasti aikaa kuluteltu. Nyt viikon tauko ollu ja alakaa jo kaipaan liikuntaa ja sitä hikee! Flunssaa pitelee, joten sen takia oon nyt salitaukoa pijelly. Mutta viikonloppuna meen ja tuun vaikka pää kainalosa takasi, jos ei pysty suorittaan.

^Kuvat otettu heinäkuussa, siskon prinsessan ristiäisisä käyttämäni mekko. Mekkoa muokannut todella taitavasti http://www.tikintaika.com/ Mekosta tuli juuri sellainen, kun halusin! SUURI KIITOS :)

Tänään kirjottelin muualle seuraavaa: Tuona juhlapäivänä, tuossa mekossa mulla oli hyvä olla. En murehtinu alleista tai maharöllykästä. Siis kun oon aiemmin, etenkin juhlissa ollut ns.häpeilevä ja läskimakkarat on ketuttanu jne. En todellakaan oo sitä mieltä, että läskini pystyn hyväksymään tai etteivät ne rajottas elämää. Eihän tuokaan toki tarkota, että ei pystyis elämään ja kokoajan miettis makkaroitaan, mutta kyllä niistä kuitenkin ylimäärästä ressiä ja miettimistä tulee. Nyt kun teen asialle jotain, kykenen hallitsemaan tilannetta ja edsauttamaan omalla toiminnallani, niin läskiressit on vähempänä. Ja tosiaan havahdun siihen olotilaan, että mähän oon ihan näpsäkkä paketti. Pystyn myös tuomaan esille sitä piilossa lymyillyttä minääni enemmän, enkä ole vaan se porukan nurkassa kyyhöttävä läski. Tutussa porukassa toki oon pystyny oleen oma itteni.

Löysin erään blogin ja eilen sitä itku silmässä luin. Se oli täyttä asiaa elämästä, elämästä läskinä. Paksu Perhonen oli kirjottaja, löytyiskö sillä..? Käykääpä lukaseen. Oon miettiny, että perustan blogin, johon kirjotan ajatuksia tästä laihdutusprojektista. Toisen blogin kirjotus kuitenki aina jää, mut nyt saattas tulla ajoittain hyviä oivalluksia itelle. 

Ja jottei nämä ajatukset menis ihan harakoille, päätin tosiaan kirjotella niitä ylös. Kirjottelen niitä nyt tähän vanhaan blogiin, niin saan tähän koko elämän kirjon ;)


~Rakkauella ja ahistuksella; RR