Tahtosin tälläsen: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/maine-coon
Tai tällänenki ois ihana: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/pyha-birma
taikkapa tämä: http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-ii/ragdoll
Oioi.. Haaveilu on ihanaa ;)
perjantai 20. tammikuuta 2012
-14kg täyttä läskiä ja katkeruuspurnausta hyvän päivän keskellä
Kerran läski, aina läski. Niinhän sitä sanotaan, mutta se ei pijä paikkaansa! Tästä mestarivaimosta on lähteny nyt 14kiloa täyttä läskiä ja lissää lähtee kokoajan -saattepa nähä! Ihime dieettejä tähän ei oo tarvittu, vaan se on lähteny _syömisellä_. Jos en syö, läski takertuu tiukemmin kiinni, oon testannu. Pystytte seuraamaan läskitaisteluani blogin yläosasta olevasta tickeristä, josta näätte puottamani kilot. Siitä saa ilimaseksi ottaa kiloja, en tartte niitä ennää ;)
Katkeruuspurnaus: Miksi jotkut saa, vaan minä en? Miksi mun pittää olla katkera, enkä voi iloita toisten puolesta? Miksi kaikki hehkuttaa, vaikka tietää mun olevan katkera? Vai olenko kateellinen? Mikä ero on katkeralla ja kateellisella? Kauanko mun pittää vielä yrittää ja mitä jos yrittäminen ei tuota tulosta? Olenko siis nyt kateellinen ja katkeroidun, jos en saa haluamaani ikinä? Onko väärin haluta, jos omistaa jo yhen? Kyse on siis toisesta lapsesta, josta olisin enemmän kuin kiiitollinen, niin kiitollinen, etten löyvä sille ees sanoja. Mulla onnekseni on maailman ihanin poika, joka on mulle kaikki kaikessa. Jonka vuoksi tekisin mitä vain <3 Ja jolle teen varmaan monta karhunpalavelusta tällä äidillisellä olemuksellani ;) Tahtoisin vain toisen lapsen, sisaruussuhe kun ylleensä on pitempi suhe kuin äidin-lapsen välinen suhe. Mutta se siitä, vauvaa ei tule yrittämällä -se on huomattu ja ei se auta säälisä rypiä..
Viikonloppusuunnitelmat: Huomenna siivousta (ruukataan siivota koko perhe yhesä) ja rötväilyä. Sunnuntaina pulukkamäkiä ja makkaranpaistoa! Ihanan rentouttava viikonloppu siis tievosa <3 Aion nauttia joka solullani kaikesta!
Katkeruuspurnaus: Miksi jotkut saa, vaan minä en? Miksi mun pittää olla katkera, enkä voi iloita toisten puolesta? Miksi kaikki hehkuttaa, vaikka tietää mun olevan katkera? Vai olenko kateellinen? Mikä ero on katkeralla ja kateellisella? Kauanko mun pittää vielä yrittää ja mitä jos yrittäminen ei tuota tulosta? Olenko siis nyt kateellinen ja katkeroidun, jos en saa haluamaani ikinä? Onko väärin haluta, jos omistaa jo yhen? Kyse on siis toisesta lapsesta, josta olisin enemmän kuin kiiitollinen, niin kiitollinen, etten löyvä sille ees sanoja. Mulla onnekseni on maailman ihanin poika, joka on mulle kaikki kaikessa. Jonka vuoksi tekisin mitä vain <3 Ja jolle teen varmaan monta karhunpalavelusta tällä äidillisellä olemuksellani ;) Tahtoisin vain toisen lapsen, sisaruussuhe kun ylleensä on pitempi suhe kuin äidin-lapsen välinen suhe. Mutta se siitä, vauvaa ei tule yrittämällä -se on huomattu ja ei se auta säälisä rypiä..
Viikonloppusuunnitelmat: Huomenna siivousta (ruukataan siivota koko perhe yhesä) ja rötväilyä. Sunnuntaina pulukkamäkiä ja makkaranpaistoa! Ihanan rentouttava viikonloppu siis tievosa <3 Aion nauttia joka solullani kaikesta!
maanantai 16. tammikuuta 2012
Valittavat vaimot, kummalliset äidit ja outo minä
Miksi kaikki vaimot valittavat ja nalkuttavat? Miksi _juuri heidän miehensä_ ei osaa tehä yhtään mittään, ei kertakaikkiaan mittään? Miksi valitetaan siitä, jos mies ei sitten tee mittään? Jos vaimo valittaa, nalkuttaa ja tekkee kaiken uuelleen, minkä mies on juuri kovalla vaivalla MUISTANUT tehä, niin ei ihime, ettei mies kovin montaa kertaa asioita tee. Tätä oon kovasti ihimetelly ja ei, ite en koskaan valita ja nalakuta -määhän oon mestarivaimo (ainakin mieheni mielestä -sehän riittää :D)! Löysä suhtautuminen asioihin ja asioiden lähempi tarkastelu on tehenyt musta tälläsen mestarivaimon. Hellästi kurittaen sen miehenkin saa tekemään asioita, iliman, että se ees ite huomaa niitä tekevänsä ;) Myös omia pinttyneitä tapojaan voi muuttaa, kaikki ei oo oikeen tehty just sillä tyylillä, millä nää asiat teet.
Ja sitten, ihimisten FB-päivitykset! Sieltä saa lukea jos minkäsmoista _erittäin tärkeää_, kuten kuka on pessyt pyykkiä, montako koneellista ja mitähän se mahtaa seuraavaksi tehä tai että vituttaako sitä -se ei sitten kuitenkaan kerro, mikä sitä vituttaa vaikka kaikki kyselevät.. Huoh. Ja äiti-ihimiset, niiden tilapäivitykset on täynnä lapsijuttuja, "Meidän Martta 5kk kääntyi ensimmäisen kerran mahalleen!", "Yrjölle pukkaa toista hammasta, joten me on itketty ja valavottu koko yö!", näin äiditkin sitten saavat tsemppiä ja kannustusta päivään, sydämiä, halauksia.. On tää maailma menny ihan mullinmallin päälaelleen. Kyllä, oon feispuukisa ja aioin ollakin! Täytyyhän nyt tässä nykyaikaisessa maailman menossa pysyä mukana ja tietää, kuka pessee pyykkiä ja millonka.
Noista äideistä vielä, että on semmosia äitejä aivan hirveästi, että kun kysyt, mitä kuuluu, saat vastaukseksi sen, mitä tämän äidin lapselle kuuluu.. Ei, ei auta jos tarkentaa ja kysyy "mitä SINULLE kuuluu?", vastaus on silti sama "Marttakerttuli on nyt uhmaiässä, niin tiiäthän nää". Kaikkien äitien tulis muistaa, että äiti-ihiminen on äiti lapselleen mutta samalla oma persoonansa ja vaimoke miehelleen. Mun elämänlaatu parani huomattavasti, kun tämän oivalsin. Ei, tämä ei nyt tarkota sitä, että en oo paras äiti lapselleni, enkä lastani toki unoha!
Nyt valitin minä, kiitos! :) Mellevää maanantaita! :)
Ja sitten, ihimisten FB-päivitykset! Sieltä saa lukea jos minkäsmoista _erittäin tärkeää_, kuten kuka on pessyt pyykkiä, montako koneellista ja mitähän se mahtaa seuraavaksi tehä tai että vituttaako sitä -se ei sitten kuitenkaan kerro, mikä sitä vituttaa vaikka kaikki kyselevät.. Huoh. Ja äiti-ihimiset, niiden tilapäivitykset on täynnä lapsijuttuja, "Meidän Martta 5kk kääntyi ensimmäisen kerran mahalleen!", "Yrjölle pukkaa toista hammasta, joten me on itketty ja valavottu koko yö!", näin äiditkin sitten saavat tsemppiä ja kannustusta päivään, sydämiä, halauksia.. On tää maailma menny ihan mullinmallin päälaelleen. Kyllä, oon feispuukisa ja aioin ollakin! Täytyyhän nyt tässä nykyaikaisessa maailman menossa pysyä mukana ja tietää, kuka pessee pyykkiä ja millonka.
Noista äideistä vielä, että on semmosia äitejä aivan hirveästi, että kun kysyt, mitä kuuluu, saat vastaukseksi sen, mitä tämän äidin lapselle kuuluu.. Ei, ei auta jos tarkentaa ja kysyy "mitä SINULLE kuuluu?", vastaus on silti sama "Marttakerttuli on nyt uhmaiässä, niin tiiäthän nää". Kaikkien äitien tulis muistaa, että äiti-ihiminen on äiti lapselleen mutta samalla oma persoonansa ja vaimoke miehelleen. Mun elämänlaatu parani huomattavasti, kun tämän oivalsin. Ei, tämä ei nyt tarkota sitä, että en oo paras äiti lapselleni, enkä lastani toki unoha!
Nyt valitin minä, kiitos! :) Mellevää maanantaita! :)
perjantai 13. tammikuuta 2012
Päivä, jolloin en saanut juuri mitään aikaseksi..
Tänne joko kirjottaa tai sitten ei, eli samana päivänä tulee monta postausta tai sitten on sadan viikon tauko kirjottamisessa -ihime hommaa sanon mä!
Mutta palatakseni otsikkoon, niin tännään en oo saanu oikein mittään aikaseksi. Noo, olinhan mää töisä, mutta tulin sieltä kottiin jo klo.13 jäläkeen. Sitte mää vaan opettelin muokkaan tätä blogia. Mutta siinäpä ne suurimmat saavutukset tälle päivää olikin. Jalakapotilasta oon kyllä passannu, sitä äitiys vaan teettää, että vaikka toisen pitäs jo pikkusen kävellä, ni äiti tullee ja passaa.. :D Mutta saahan sitä välillä passata, se kun ei ennää oo pikkuvauva, joka roikkus kokoajan lahkeesa, ni sitä jopa toivoo, että se vauva-aika tulis takas. Miksi? Tuntis ittensä enemmän tärkiäksi? Sais valavoa yöt ja mustat silimän aluset? Ja vauva-aikana tuntu, että "sitten ku mää joskus saan käyvä rauhassa suihkussa/vessassa/juua kahavin ennenkö se on kylymää, ni sitten mää kyllä perhana soikoon nautin!". Ristiriitasta sanosinko.
Monesti, ku miettii, ettei oo saanu mittää aikaseksi, ni sitten onkin teheny ihan hirviästi kaikkee semmosta perussettiä, mitä ei aina saa aikaseksi. Ja välillä laiskotteluki käy työstä!
Nää mun postaukset hippoo jo uhkaavasti lehtien uutisointeja -otsikko ja sisältö ei millään liity toisiinsa! :D Otsikko on vetävä, mutta juttu saattaa olla ihan jotain muuta, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Ja niinhän se kävi tässä munkin jutussa -oon mää piru vie saanu aikaseks vaikka mitä. Jo se, että saa ittensä kammettua aamulla sängystä ylös _liian aikasin_ on aamu-uniselle heebolle melekonen urakka, josta pitäs saaha kunniamerkki ja sen lisäksi diblomi, merkintä cv:hen ja palakankorotus. Ei meinaan oo heleppoa hommaa. Nyt oon kyllä jo vuojen verran teheny niin, etten ennää paina torkkua kellon soijjessa, vaan nousen heti ku se ekan kerran soi. Se muuten auttaa, kokkeilkaapa! Ei väsytä/v*tuta niin paljon se nouseminen.
Melekeen kait se pitäs lähtiä nukkumahommiin ja toivoa, ettei kissakoirat valtaa koko sänkyä, nekun tahtoo vähän elvistellä tuon sängysä nukkumisen kans :D Sunnuntaina pittäis saaha ittensä ylös jo klo.5 -kidutusta sanon minä!
Ihania öitä ja kauniita uneja <3
Mutta palatakseni otsikkoon, niin tännään en oo saanu oikein mittään aikaseksi. Noo, olinhan mää töisä, mutta tulin sieltä kottiin jo klo.13 jäläkeen. Sitte mää vaan opettelin muokkaan tätä blogia. Mutta siinäpä ne suurimmat saavutukset tälle päivää olikin. Jalakapotilasta oon kyllä passannu, sitä äitiys vaan teettää, että vaikka toisen pitäs jo pikkusen kävellä, ni äiti tullee ja passaa.. :D Mutta saahan sitä välillä passata, se kun ei ennää oo pikkuvauva, joka roikkus kokoajan lahkeesa, ni sitä jopa toivoo, että se vauva-aika tulis takas. Miksi? Tuntis ittensä enemmän tärkiäksi? Sais valavoa yöt ja mustat silimän aluset? Ja vauva-aikana tuntu, että "sitten ku mää joskus saan käyvä rauhassa suihkussa/vessassa/juua kahavin ennenkö se on kylymää, ni sitten mää kyllä perhana soikoon nautin!". Ristiriitasta sanosinko.
Monesti, ku miettii, ettei oo saanu mittää aikaseksi, ni sitten onkin teheny ihan hirviästi kaikkee semmosta perussettiä, mitä ei aina saa aikaseksi. Ja välillä laiskotteluki käy työstä!
Nää mun postaukset hippoo jo uhkaavasti lehtien uutisointeja -otsikko ja sisältö ei millään liity toisiinsa! :D Otsikko on vetävä, mutta juttu saattaa olla ihan jotain muuta, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Ja niinhän se kävi tässä munkin jutussa -oon mää piru vie saanu aikaseks vaikka mitä. Jo se, että saa ittensä kammettua aamulla sängystä ylös _liian aikasin_ on aamu-uniselle heebolle melekonen urakka, josta pitäs saaha kunniamerkki ja sen lisäksi diblomi, merkintä cv:hen ja palakankorotus. Ei meinaan oo heleppoa hommaa. Nyt oon kyllä jo vuojen verran teheny niin, etten ennää paina torkkua kellon soijjessa, vaan nousen heti ku se ekan kerran soi. Se muuten auttaa, kokkeilkaapa! Ei väsytä/v*tuta niin paljon se nouseminen.
Melekeen kait se pitäs lähtiä nukkumahommiin ja toivoa, ettei kissakoirat valtaa koko sänkyä, nekun tahtoo vähän elvistellä tuon sängysä nukkumisen kans :D Sunnuntaina pittäis saaha ittensä ylös jo klo.5 -kidutusta sanon minä!
Ihania öitä ja kauniita uneja <3
13. perijantai
..Ennakkoaatoksista poiketen tää 13.päivä perjantai on ollut ainakin vielä ihan mukkiin menevä päivä! :) Pikkusen vaan haikeutta päivään lisäs se kultakimpaletyöpaikan oven kiinni laittaminen, joka tapahtu siis viimistä kertaa -tältä errää. Mutta ehkä mää kesäksi sinne pääsen? :)
Mitähän kuvakollaasia kansa kaipais? Ehotelkaa! Nyt näköjään ossaan noita kuveja lisätä -oon mää viisas, tuossahan oli suora "lisää kuva" painike.. Aina ei kaikkia hoksaa ;)
Hittolainen, tekis mieli sisustella kotia uuteen uskoon, siis verhojen osalta ainakin. Pitäsköhä huomenna käyvä shoppaileen. Muutoin oon tosi tyytyväinen kotimme sisustukseen (no mitä nyt uus sohova ois pop!), parin tavaran paikkaa vois muuttaa ja kaappien sisältöjä vois vaihella. Vastahan me kesällä muutettiin, mutta jotenki sitä aina muuttotohinoissa laittaa tavarat niihin kaappeihin, mitkä sillä hetkellä niille parhaaksi paikaksi näkkee ja sitten myöhemmin huomaa, että joku toinen tavara ois tietysä kaapisa paljon käytännöllisemmin. Taijjan kuitenkin oottaa kevväämmälle, että iskee kunnon pesänrakennusvimma ja sitten paan hanskat vipattaan. Vanahaksi sitä on tullu, ku tuommonen PRV-syndrooma iskee nykyään joka kevät! (PRV=pesänrakennusvimma)
Mitähän kuvakollaasia kansa kaipais? Ehotelkaa! Nyt näköjään ossaan noita kuveja lisätä -oon mää viisas, tuossahan oli suora "lisää kuva" painike.. Aina ei kaikkia hoksaa ;)
Hittolainen, tekis mieli sisustella kotia uuteen uskoon, siis verhojen osalta ainakin. Pitäsköhä huomenna käyvä shoppaileen. Muutoin oon tosi tyytyväinen kotimme sisustukseen (no mitä nyt uus sohova ois pop!), parin tavaran paikkaa vois muuttaa ja kaappien sisältöjä vois vaihella. Vastahan me kesällä muutettiin, mutta jotenki sitä aina muuttotohinoissa laittaa tavarat niihin kaappeihin, mitkä sillä hetkellä niille parhaaksi paikaksi näkkee ja sitten myöhemmin huomaa, että joku toinen tavara ois tietysä kaapisa paljon käytännöllisemmin. Taijjan kuitenkin oottaa kevväämmälle, että iskee kunnon pesänrakennusvimma ja sitten paan hanskat vipattaan. Vanahaksi sitä on tullu, ku tuommonen PRV-syndrooma iskee nykyään joka kevät! (PRV=pesänrakennusvimma)
torstai 12. tammikuuta 2012
Mistä tätä duunia oikeen tullee?!
Ei sitä näköjään ehi tännekkää päivitellä tilannetta.. Mihin kaikki aika menee? Miksi en ennää jaksa konetta aukasta, kun kottiin pääsen? Siis duunia pukkaa, töissä, kotona, muualla.. On se kumma :D Ehkäpä itse rakennan kiireeni..? Tai sitten oon vaan sa*tanan hias ja saamaton!
Joulu oli ja meni, ei muutaku uutta ootellesa. Oli oikein lepposaa, antoisaa ja rauhallista <3 Oltiin, rötvättiin, syötiin ja rentouduttiin. Ei se tietenkää sama oo, ku toisten nurkissa majailee, mutta en mää kotona pystyis ihan oikeesti rentoutumaan, tai sillee.. :) Ei kotitöitä, ei ruuanlaittoa, pyykinpesua, yms -välillä pitää relata! Ja jos kotona ei normihommia hoijja, ni sitte ne kassaantuu (vaikka miehekekin kyllä kiitettävästi tekkee kotitöitä!) ja sotku ällöttää *yök* Kaikki muu pitää olla suurinpiirtein tiptop, mutta kaappeihin ei nää ja ne voi olla vähän sikinsokin.. ;) Joulusta kotitöihin, ajatuksenjuoksu on vissii liian nopiaa.. Hyppelee asiasta toiseen ku heinäsirkka konsanaan..
Joulun jäläkeen tuli uusi vuosi, kuten varmaan teillä kaikilla muillakin? Se meni meillä kotona, raketteja ampuen ja katsellen, syöden ja aamuyöstä kun painu nukkumaan, nii silti heräs oikeen pirtiänä vuoden ensimmäiseen aamuun :) Tavotteet vuodelle 2012? -Ei oo :D En oo ruukannu tehä uuenvuojenluppauksia monneen vuoteen, ne ei kuitenkaan toteudu tämän heikon itsekurin takia ja sitten ei saa ku pahan mielen ja ranteet lusikalla auki! Että otan vaan rennosti ja chillailen, iliman omantunnontuskia! :) No hei, tossahan on jo tavotetta kerrakseen, eikös juu?
Kävin sillon ennen joulua siellä työhaastattelusa ja tiesinhän mää, etten sitä paikkaa saa. Hakemuksia oli tullu reilu 20, haastattelivat 4 ja kaikki muut haastateltavat (3), paitsi mää oli/olivat olleet siellä jo töisä -joten arvashan sen miten käyp. Mutta positiivista tässä on se, että mun hakemus sykähytti niitä sen verran, että olin ainut "ulukopuolinen", jonka ne halus haastattelluun :) Nooh, sitten ahisti vähän tuleva työttömyys, mutta koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ahistus oli vain pienimuotoista . En oo koskaan joutunu pitkään työttömyysputkeen ja melekeen aina ovat "kotoa tulleet hakemaan" mua kysymällä "alakko nää meitä sen ja sen aikaa?". Jotenpa, järjesty duunipaikka taas, olin siellä töisäduunisa 2010 muutaman kuukauven, kunnes sain nykysestä paikastani paremman sopparin (huomenna viimenen työpäivä tuolla kultakimpalepaikasa! :( ). Ja nyt alotan sitten tuolla vanhasauuesa paikasa työt jo sunnuntaina, melekosta rumbaa ja työtavan vaihtamista siis luvasa. Mutta määhän oon soppeutuvainen ;) Niin tuo duunipaikka järjesty sillain, että kyselivät jo ennen joulua multa, että mihin asti on sopimus nykysesä paikasa ja oonko valamis menneen heille töihin, kun soppari loppuu. Sitten joululomani aikana olivat jo työkavereiltani kysyneet, että meenköhän mä sinne töihin :D Siis melekeen taas kotoa mut hakivat ;) Ite en ollu ko. paikkaan vielä soitellut ja kysellyt.
Alakaa vaan nuo määräaikaset sopimukset kyrsimään.. Se kun on eri asia, ookko nää vuojen töisä vai kaks kuukautta..! Kohta tätä rumbaa tulee nelijä vuotta täyteen ja todettava se vaan on, että tää mun edustama ammattikunta kuolee tältä puolelta kokonaan ja kaikki paikat vaihetaan amk-pohojasiksi. Pittää siis miettiä nyt tarkoin, että ku maaliskuusa alakaa haku amk:aan, ni hakisko vaiko ei.. Sitähän kyllä sitten pystys siirtään sitä opiskelun alottamista, jos sattuu kouluun pääseen. Toisaalta tuntuu turhalta opiskella samoja asioita uuelleen 3,5vuotta, ku mitä nyt jo ossaa ja se mitä mää duunissa teen, ei eroa mitenkään amk-tyyppien työstä muutaku palakkakuitisa on vaan hitusen isompi numero -mutta ei siis mitään muuta eroa! Ja viimeks eilen puhuttiin, että ehkäpä mun ammattikunnalla on laajempi ja parempi tietous tästä hommasta, ku semmosella amk-tyypillä.. Sitten taas ni opiskelu ei rahallisesti hotsittas yhtään.. Opiskeluiden plussia ois kuitenki varma työllistyminen ehkä jopa vakituiseksi jossain vaiheesa, suht nuorella iällä valmistuminen siihen, mitä oikeesti haluan tehä -tällä ammatilla ku se ei onnistu, ku amk-tyypit valtaa alan.. Ans kattoo, mitä muori keksii. Asiat järjestyy -tavalla tai toisella -kuten totesin! :)
Tuota meijjän Junioria on kyllä siunattu tapaturma-alttiudella lahajakkaasti.. Ikinä ei mittään isompaa oo sattunu, pää on vartalosa kii ja nii ees päin. Tännään se laski liukurilla koulusa puuhun pahki --> nilikka väänty ja tk-reissuhan siitä tuli. Lääkäri oli kattonu, että ei oo murtumaa, eikä röntgeniä tartteta, joten kipsiltäkin säästyttiin. Mutta kyllä se säikäytti, ku mieheke soitti ja sano olevansa koululla poikaa hakemasa tämmösen episodin vuoksi! Huh.. Jos mää en järjestä ittiäni kiireiseksi, niin ehkä perhekin sen tekkee? ;D
Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin -lukkeekohan tätä ees kukkaan..?
^Rustaillut RuutuRouva
Ps. En edelleenkää ossaa niitä kuveja pienentää ja laittaa tähän postauksen sekkaan.. Neuvokee!
Joulu oli ja meni, ei muutaku uutta ootellesa. Oli oikein lepposaa, antoisaa ja rauhallista <3 Oltiin, rötvättiin, syötiin ja rentouduttiin. Ei se tietenkää sama oo, ku toisten nurkissa majailee, mutta en mää kotona pystyis ihan oikeesti rentoutumaan, tai sillee.. :) Ei kotitöitä, ei ruuanlaittoa, pyykinpesua, yms -välillä pitää relata! Ja jos kotona ei normihommia hoijja, ni sitte ne kassaantuu (vaikka miehekekin kyllä kiitettävästi tekkee kotitöitä!) ja sotku ällöttää *yök* Kaikki muu pitää olla suurinpiirtein tiptop, mutta kaappeihin ei nää ja ne voi olla vähän sikinsokin.. ;) Joulusta kotitöihin, ajatuksenjuoksu on vissii liian nopiaa.. Hyppelee asiasta toiseen ku heinäsirkka konsanaan..
Joulun jäläkeen tuli uusi vuosi, kuten varmaan teillä kaikilla muillakin? Se meni meillä kotona, raketteja ampuen ja katsellen, syöden ja aamuyöstä kun painu nukkumaan, nii silti heräs oikeen pirtiänä vuoden ensimmäiseen aamuun :) Tavotteet vuodelle 2012? -Ei oo :D En oo ruukannu tehä uuenvuojenluppauksia monneen vuoteen, ne ei kuitenkaan toteudu tämän heikon itsekurin takia ja sitten ei saa ku pahan mielen ja ranteet lusikalla auki! Että otan vaan rennosti ja chillailen, iliman omantunnontuskia! :) No hei, tossahan on jo tavotetta kerrakseen, eikös juu?
Kävin sillon ennen joulua siellä työhaastattelusa ja tiesinhän mää, etten sitä paikkaa saa. Hakemuksia oli tullu reilu 20, haastattelivat 4 ja kaikki muut haastateltavat (3), paitsi mää oli/olivat olleet siellä jo töisä -joten arvashan sen miten käyp. Mutta positiivista tässä on se, että mun hakemus sykähytti niitä sen verran, että olin ainut "ulukopuolinen", jonka ne halus haastattelluun :) Nooh, sitten ahisti vähän tuleva työttömyys, mutta koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, ahistus oli vain pienimuotoista . En oo koskaan joutunu pitkään työttömyysputkeen ja melekeen aina ovat "kotoa tulleet hakemaan" mua kysymällä "alakko nää meitä sen ja sen aikaa?". Jotenpa, järjesty duunipaikka taas, olin siellä töisäduunisa 2010 muutaman kuukauven, kunnes sain nykysestä paikastani paremman sopparin (huomenna viimenen työpäivä tuolla kultakimpalepaikasa! :( ). Ja nyt alotan sitten tuolla vanhasauuesa paikasa työt jo sunnuntaina, melekosta rumbaa ja työtavan vaihtamista siis luvasa. Mutta määhän oon soppeutuvainen ;) Niin tuo duunipaikka järjesty sillain, että kyselivät jo ennen joulua multa, että mihin asti on sopimus nykysesä paikasa ja oonko valamis menneen heille töihin, kun soppari loppuu. Sitten joululomani aikana olivat jo työkavereiltani kysyneet, että meenköhän mä sinne töihin :D Siis melekeen taas kotoa mut hakivat ;) Ite en ollu ko. paikkaan vielä soitellut ja kysellyt.
Alakaa vaan nuo määräaikaset sopimukset kyrsimään.. Se kun on eri asia, ookko nää vuojen töisä vai kaks kuukautta..! Kohta tätä rumbaa tulee nelijä vuotta täyteen ja todettava se vaan on, että tää mun edustama ammattikunta kuolee tältä puolelta kokonaan ja kaikki paikat vaihetaan amk-pohojasiksi. Pittää siis miettiä nyt tarkoin, että ku maaliskuusa alakaa haku amk:aan, ni hakisko vaiko ei.. Sitähän kyllä sitten pystys siirtään sitä opiskelun alottamista, jos sattuu kouluun pääseen. Toisaalta tuntuu turhalta opiskella samoja asioita uuelleen 3,5vuotta, ku mitä nyt jo ossaa ja se mitä mää duunissa teen, ei eroa mitenkään amk-tyyppien työstä muutaku palakkakuitisa on vaan hitusen isompi numero -mutta ei siis mitään muuta eroa! Ja viimeks eilen puhuttiin, että ehkäpä mun ammattikunnalla on laajempi ja parempi tietous tästä hommasta, ku semmosella amk-tyypillä.. Sitten taas ni opiskelu ei rahallisesti hotsittas yhtään.. Opiskeluiden plussia ois kuitenki varma työllistyminen ehkä jopa vakituiseksi jossain vaiheesa, suht nuorella iällä valmistuminen siihen, mitä oikeesti haluan tehä -tällä ammatilla ku se ei onnistu, ku amk-tyypit valtaa alan.. Ans kattoo, mitä muori keksii. Asiat järjestyy -tavalla tai toisella -kuten totesin! :)
Tuota meijjän Junioria on kyllä siunattu tapaturma-alttiudella lahajakkaasti.. Ikinä ei mittään isompaa oo sattunu, pää on vartalosa kii ja nii ees päin. Tännään se laski liukurilla koulusa puuhun pahki --> nilikka väänty ja tk-reissuhan siitä tuli. Lääkäri oli kattonu, että ei oo murtumaa, eikä röntgeniä tartteta, joten kipsiltäkin säästyttiin. Mutta kyllä se säikäytti, ku mieheke soitti ja sano olevansa koululla poikaa hakemasa tämmösen episodin vuoksi! Huh.. Jos mää en järjestä ittiäni kiireiseksi, niin ehkä perhekin sen tekkee? ;D
Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin -lukkeekohan tätä ees kukkaan..?
^Rustaillut RuutuRouva
Ps. En edelleenkää ossaa niitä kuveja pienentää ja laittaa tähän postauksen sekkaan.. Neuvokee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)