Ei, ajatuksia ei saa pois vauvakuumeesta ei sitten millään.. Enkä taho vaan pelekkää vauvaa, vaan toisen lapsen, jolla on uhumaikä, murrosikä ja kaikki iät! Tahon sen ison mahan, jonka vuoksi ei saa ite leikattua ees varpaan kynsiä, tahon sen väsymyksen, pahoinvoinnin ja kaikki vaivat, jos vaan saan toisen mini-ihimisen tähän tallouteen! Joka puolella näkkyy vauvoja, oottavia äitejä sulonen maha pystysä, vauvakamoja ja kaikkee. Kävin tänään työvoimatoimistossa (koska oon nyt työtön viitisen päivää!) ja sielläkin oli äiti ja pienenpieni mini-ihiminen. Mitä tuore äiti tekkee työvoimatoimistossa, kysyn vaan?! Kiusasi mua? :D Olen katkera, surullinen, epätoivoinen.. Tätä ajatusta ei voi unohtaa, työntää mielestä pois, koska vaikka kuinka yrittäisi, näkkyy joka puolella noihin ihmeellisiin mini-ihmisiin liittyvää. Eilen kaupassa etsiessäni valmiskastikkeita olinkin yhtäkkiä tuttihyllyllä! Miksi juuri nuo kaksi asiaa oli sijotettu vierekkäin, valmiskastikkeet ja mini-ihmisten itkunvaimentimet??
Oomme rakkaan kanssa teheny suunnitelman, toukokuusa pistetään asia virreille lääkäritädin taikka -sedän toimesta, jos ei testiin saaha kahta viivaa ennen sitä. Sitten voipi sanoa, että yrittämistä on takana yli 2 vuotta.Tietenkin saattaapi jonot olla pitkät ja tutkimukset pitkittyy, mutta toukokuu olokoon uusi alaku, siihen asti yritetään vielä. Jos se lääkäritäti taikka -setä sitten osaisi kertoa, miksi haikaran on niin vaikia löytää perille.
"Se tullee, kun sitä vähiten oottaa ja lakkaa yrittämästä" -ei oo toiminu, eikä lausahus auta pätkän vertaa, päinvastoin: se kääntää veistä haavasa.
Oon koittanu miettiä, miten saan ajatukset muualle tästä asiasta, mutta ei tunnu onnistuvan millään.. Ei sillä, ettenkö nauttisi arjen pienistä asioista edelleen, mutta kokoajan on tunne, että yksi puuttuu vielä tästä taloudesta -mini-ihiminen. Toisaalta tämä haaveilu/katkeruus on saanut aikaan sellaista, että kiinnitän enemmän huomiota ekaluokkalaiseeni ja näytän rakkautta aivan uudella mitta-asteikolla.Mulla on hänet, miksi kaipaan vielä enemmän? Ekaluokkalaiseni on yksi parhaimmista asioista, mitä mulle on tapahtunut, todiste siitä, että oon saanut aikaan jotain aivan käsittämättömän ihanaa ja ainutlaatuista! Oon kyllä varma, että tästä rakkaudesta riittäisi vielä yhelle mini-ihimiselle, anna kun näytän sen.
Et kuule vienoa pyyntöäni ja hiljaisia rukouksiani, kuinka lujaa täytyy huutaa tai millä kielillä puhua, että ymmärrät ja saavut luokseni? Taidat olla aika itsepäinen, sinä senkin mini-ihminen! :) Sitten kun saavut luoksemme, otamme sut avosylin vastaan ja pidämme tiukasti kiinni -isoveljesi, minä sekä isäsi <3
Nyt on kyyneleet kastelleet kohta koko koneen, joten tällä errää lopetan näihin sanoihin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaapas!