Kohta meillä on joulu..

Taas? Mihin tää vuosi on kavonnu? Eilen taas illan itkeskelin, läsähti jälleen päin pläsiä se, että mummua ei enää ole. Huomenna tulee kaksi kuukautta siitä, kun suruviesti saapui. Uskon kuitenkin, että tuolta se kattelee ja sillä on kaikki hyvin <3 En vaan silti ikinä tajua, että miksi tän elämän pitää loppua..?

Meillä tulee olemaan ensimmäinen oma joulu, omassa kodissa ja oman perheen kesken. Sekin vähän hirvittää, luoda se oma joulu ja omat perinteet. Kamalaa tämä aikuistuminen ;) Saa nähä, ketä meillä tulee sitten vierailemaan. Toisaalta ihan kiva, kun ei tarvi rampata mihinkään :) Saa vaan.. syödä suklaata ja nauttia maailman parhaan perheen kesken :D

Työt jatkuu ensi vuoden, JES! Ja mullon nyt ihan uuenlaista draivia päällä töiden suhteen. Eikä passaa unohtaa kesälomaa, jota saan viettää useamman töissä vietetyn kesän jäläkeen. Tykkään kovasti.

Tää vuosi on ollu aika.. kauhia.. Kaikenlaista on tapahtunu, mutta ens vuosi on sitten parempi? On kuukausia menny ihan sumussa.. Painoprokkiskin on jäänyt tässä muun elämän pyörteissä taka-alalle, mutta senkin oon saanu nyt uudelleen viritettyä. Paino ei kuitenkaan oo noussu lähtölukemiin -eikä oikeestaan lähellekään, joten saavutus kait sekin on? Se nimittäin nousee mulla ja herkästi, jos ei yhtään ajattele, mitä syö ja millon syö. Paljon herkemmin tulee painoa kuin entä lähtee.. Phyh. Epäreilua sanon minä.

Onpas taas positiivista tekstiä ;) Se nyt vaan jotenkin ryöpsähti käsistä.. Paljon oon kuitenkin oppinu itsestäni tämänkin vuoden aikana ja ehkäpä viisastunu taas lisää siinä, että elämästä kannattaa nauttia, kun kaikki ei oo niin itestään selvää. Ja vielähän tätä vuotta on aikaa, ehtiihän tästä vuodestakin vielä ottaa kaiken ilon irti. Jotenka pikkujouluja ja joululomaa (joo, melekeen kaks viikkoa!) ootellessa! :)