Kylläpäs on nyt surua, murhetta ja huolta -tämänkö pitäs vahavistaa tai opettaa jottain kantapään kautta?

Minun teräs-mummoni joutu viime viikon tiistaina sairalaan -aivoverenvuoto. Perjantaina sitten leikattiin ja lääkärin mukkaan leikkaus sujui suunnitellusti. Siirto rovaniemelle piti tehä nyt loppuviikosta, mutta nyt ei olla siirrosta puhuttu. Sehän kertoo, että kaikki ei oo aivan hyvin tai niin hyvin, kuin suunniteltiin? Mummo on entistä väsyneempi, puhe on nyt parin päivän aikana mennyt puuromaiseksi jne. Mitään erityistä syytä ei oo näille löydetty. Päänkuvassa kaikki entisellään. Kestää kauan, ennenkuin aivot pallautuu ison leikkauksen jäläkeen -se on lohtuni nyt. Meen hetki kerrallaan -en ees päivä kerrallaan. Mummo on kyllä semmonen teräs-mummo, että kohta se jo kantelee tiskivesiä siellä sääskien luvatussa maassa! <3 Juhannussuunnitelmamme on nyt auki, todennäkösesti pysytellään täällä kotosalla, että voin toteuttaa sairaalassa käynnit. Tämä mennee nyt kaiken muun eelle.

No sitten, miehen isovanhemmat -sielläki pääsä on tapahtunu kaikenlaista, joista en nyt sen tarkemmin kerro.

Miksi näitä murheita ja huolia ilimaantuu tasaseen tahtiin tai isona ryöppynä? Nämäkö vahvistavat ja tuovat sitä elämänkokemusta -jotta ossais paremmin ellää tätä elämää? Hitto soikoon, kyllä mää ossaan jo nauttia -enemmän kuin moni muu -ainaki omasta mielestä, mutta ehken sitten vieläkkään tarpeeksi..?

Kiire, tuohon syyhyn vedotaan usein -liian usein ja määki siihen sorrun.. Ei muka ehi nähä kettään tarpeeksi usein, aikataulut ei sovi yksiin tai sitten on vaan väsyny tai haluaa olla välillä kotonaki.. Luppaan nyt olla vetoamatta tuohon kiireeseen/väsymykseen.

Muutoinpa meijän arki on sitä tavallista: kotia ja töitä :) Kotona kaikki sujjuu ku tanssi ja asiat rullaa. Supermies lienee (osa)salaisuus siihen, että mulla on hyvä olla. Perusonnellinen voisin kuvata olevani, jos näitä erinäisiä tapahtumia ei lasketa tähän olotilaan nyt. Jos ne laskettaisiin, niin oisin perusonnellinen, joka kärsii isoista murheista ja niien aiheuttamasta _suuresta_ väsymyksestä. Koko tuleva NELJÄN päivän kesälomakin vaan kyrpii. En oo monneen kessään viettäny kesälommaa, siis ees YHTÄ VIIKKOA, niin alakaa jo ihan oikeesti ottaan kasvaan semmonen metrin mittanen.. käpy.. Ens kesänä oon kotona ainaki kuukauen -vaikka omalla lomalla. Ainii, mutta enhän mää vielä ees tiijä, onko mulla ens vuonna töitäkkää.. Valivali..

Pitäs vaan tosiaan kehittää tarkka suunnitelma, miten aijotaan tuo mun pitkä kesäloma viettää. Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi ku ei oo kovin likellä toisiaan ja molemmisa ois ihan oikeesti kiva käydä -sukulaissuhteiden ylläpijon vuoksi. Organisointikysymys? Mää kun en oo ees mikkään organisoinnin maailmanmestari -taitasin vaan hävitä semmoset kisat :) Niin, ja vielä en suunnittele mittään, ennenku se teräs-mummo siirretään lähemmäs kotia <3

Voisinpa täsä joku päivä tehä kynsikollaasin, ku tännään kynteni saivat taas uuet maalit pintaan. Pyssyy muuten mulla paremmin omissa kynsisä tuo kestolakkaus ku entä geeli!

Palaamisiin rakkaat lukijat ja vietelkääpäs rauhallisen rennot juhannukset! Elekääkä hukkuko!

Täsä vielä komiat pikku-setät viime kesänä otetusa potretisa:

 Ps. Lieneekö tämmösellä hilijasella blogilla lukijoita ollakkaan? :D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: SII JUU!