Elämä on toisinaan ollu "sitten kun elämää". Sitten kun saan lapseni isoksi, sitten kun olen kevyempi, sitten kun en ole näin väsynyt, sitten kun nämä juhlat ovat ohi, sitten kun koetaan se ihme ja saamme toisen pienokaisen, sitten kun on loma. Näitä riittäs vaikka kuinka! Eihän pyykkiäkään voi pestä sitten kun tai siivota kotia sitten kun, saatikka lenkkeilyttää koiraa sitten kun. Ne on tehtävä, oli sitten ressiä, väsymystä, flunssaa tai vesisadetta. On siis elettävä NYT. Voihan olla, että sitä sitten kun -aikaa ei ikinä tulekaan. Siksihän minä varasin sen meijän Thaimaan matkan (KYLLÄ! :D), en pääse ikinä mihinkää, jos ootan tuota sitten kun -aikaa ja siirrän varaamista hamaan tulevaisuuteen. Miksi en siis huolehtisi itestäni jo nyt? Tai siinäkin käy niin, että sitten kun on liian myöhästä.
Joskus elämä menee ihimeelliseksi suorittamiseksi, elää vaan päivästä toiseen ikäänkuin seleviytymällä. Suorittaa tietyt, pakolliset asiat ja tuntee ittensä selviytyjäksi. Suorittaa kalenterissa olevat menot ja iloitsee, kun ne vähenee, mutta silti eessäpäin siintää jo uusia menoja roppakaupalla. Ressaa, kun olisi niin paljon tehtävää ja niin paljon pitäisi -asioita. Eihän tuommosella menolla ehi oikeesti nauttia elämästä! Herranen aika. Positiivinen asenne ja iloinen mieli, niillä pärjää ja elämä ei tunnu pelekältä suorittamiselta. Miten sitten saa sen asenteen ja iloisen mielen? Mulla se ainakin syntyy siitä, että nautin asioista, en ressaa, teen asioiden eteen jotain, huolehdin itsestäni. Näin tunnelma välittyy myös muille kanssa tallaajille. Kaikkihan me tiiämme, että kaiken a ja o on ittensä hyväksyminen. Kun voit ite hyvin, saa muut susta enemmän irti. Tämä pitää vahvasti paikkansa ainakin mun kohalla. Kiistääkö joku lukijoista tämän?
Salihommat on aloteltu flunssan jälkimainingeisa ja sen kyllä huomaa. Kyykkyjä, ojentajia yms. ja reidet huutaa kiitosta. Mää tykkään! Tiistaina se PT:n tapaaminen, en malttas oottaa huomiseen :) Nyt asetin tavotteen. Joka tuntu utopistiselta ja en uskaltanut edes haaveilla sen saavuttamisesta. Mutta nyt mää sen sisäistin ja teen kaikkeni siihen päästäkseni; minä vastaan läski, minä voitan 17viikon taistelun (uus erä alkaa taas) ja kevenen 10kiloa!
Mellevää maanantaita!
~Rakkauella RR
Hyvä Minna! Elämä on suora lähetys niin kuin joku sano telkkarissa viisaasti :) Ei välttämättä tuu sitku aikaa.. Onnea taisteluun! En kiistä mitään mitä kirjoitit,sanat pistivät miettimään. Jokohan ois aika täälläkin alkaa elään nytku elämää ;) t.täti.
VastaaPoistaKiva kun kommentoit! <3 mulla on ainakin 1 lukija :) kyllä, väittäsin että "nytku" elämä antaa paljon enemmän verrattuna "sitku" elämään. Suosittelen kokeilemaan! ;) lupaan 30päivän palautusoikeuden, jos se onkin kurjaa ja pelekkää hampaijen kiristystä! :D nyt turha haihattelu sikseen ja elämään siitä! ;)
VastaaPoistaTää "sitku" ihminen lukee kyllä aina näitä sun juttuja.Vuoden päivät uskollisesti kävin kattoon tulisko uusia!! Vihdoin odotus palkittiin :) Uskon kyllä mitä sanot,alotus on vaan niin vaikiaa.. Ehkä joku päivä..!!Jatkappa mukavien juttujen kirjotteluja :) Mukavaa syssyn jatkoo täältä o.salosta ;)
VastaaPoista